Pisararadan hinnalla kunnostaisi 100 000 kilometrin yksityistieverkon
Liikenne- ja viestintäministeri Paula Risikko sai keskustelun aikaiseksi poistamalla valtion budjetista pisararadan rakentamisen.
Näin ainakin siirrettiin hankkeen aloitusta, ja samalla saatiin lisäaikaa punnita hankkeen tarpeellisuus ja kustannustehokkuus.
Täällä periferiassa asuvana näyttää siltä, että Helsingin hintataso ja kustannukset tulevat liian kalliiksi muuhun maahan nähden.
Ratalenkin pituus olisi kahdeksan kilometriä, kustannukset 1 000 miljoonaa, kilometrihinta 130 miljoonaa ja valtionosuus 750 miljoonaa euroa.
Samalla summalla saisi moottoritien Seinäjoelta melkein Tampereelle saakka tai kunnostaisi Suomen 100 000 kilometrin yksityistieverkon.
Jokaiselle kilometrille olisi käytössä rahaa kymmenentuhatta euroa, perusteluina esimerkiksi bio-, metsä- ja elintarviketeollisuuden raaka-aineiden kuljetukset yhä painavammilla kuormilla sekä kunnostusten aikaiset työpaikat.
Meiltä autoilijoilta peritään erilaisina veroina ja maksuina noin 6 500 miljoonaa euroa vuodessa. Teiden kunnossapitoon ja rakentamiseen käytetään tästä summasta vain noin 11 prosenttia.
Täällä periferiassa ei ole metroa eikä raideliikennettä ja vain vähän julkista liikennettä. Ainoa vaihtoehto on oma auto.
Esitän tuleville päättäjille kysymyksen: miksi autoilijat joutuvat maksamaan vuodessa melkein 6 000 miljoonaa euroa ylimääräisiä kustannuksia?
Toinen kysymykseni kuuluu: miksi eivät muut liikennemuodot – lentokone, juna ja metro – joudu tällaisen saalisverotuksen kohteeksi kuin autot?
Tällainen verotus vääristää kilpailua ja suosii ulkomaanmatkailua.
Arto Ketola
Jalasjärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
