Metsästäjät lakkoon susipolitiikan muuttamiseksi
Ikäviä ovat uutiset petokannan kasvun vaikutuksista. Etenkin susi on levittänyt reviiriään hirvikärpäsen tavoin. Sudet ovat tappaneet ja raadelleet metsästyskoiria urakalla.
Sonkajärven seutu on niittänyt kuuluisuutta metsästyskoirien menetyksillä viikoittain. Karjalan kunnailla sävelet ovat samat, eikä metsämiehen verenpaine enää lääkkeillä laske. Tiinu on täynnä ja mielialat kiehuvat, eikä sitä tarvitse ihmetellä.
Hukka vie koiran hirvihaukusta ja jänisajosta, joten monen perheen silmäterä ja uskollinen ystävä on suden suolistossa.
Nälkäänsä peto syö. Koska se tulee asutuille alueille ja pihoille, on ajan kysymys, milloin ruokalistalle joutuu pieni lapsi. Riski kasvaa, mutta ennen kuin hysteria valtaa harvaan asutut seudut, jotain pitää tehdä ja äkkiä.
Lääke, jonka metsästävä kansa on päättänyt toteuttaa, on helppo ja yksinkertainen. Laitetaan hirvenmetsästys muutamaksi vuodeksi tauolle ja koira häkkiin kotivahdiksi. Jospa jotain tapahtuisi.
Jokainen Tapion viljavainioitten toimintaympäristön tuntija tietää, mitä tuleman pitää. Hirvikanta moninkertaistuu huimalla vauhdilla, jos niitä ei metsästetä.
Susi tuskin jaksaa syödä kaikkia valtion lehmiä, mutta ottaahan se osansa. Näin petokanta jatkaa kasvuaan. Susi syö myös kauriit, joiden kanta on ollut kasvussa. Bambin on moni pelloilla nähnyt. Kyllä pedoille on pöytä katettu aatelisilla eväillä.
Kun metsämiehet laittavat rensselit naulaan ja tikkakoskelaisen kaappiin, voidaan laulaa ”hirvi älä tule tielle”. Ei isoja saloja miesajolla metsästetä. Koira juoskoon emäntää ja isäntää trimmaten, niin henkikulta säilyy.
Vaan yksi asia on varma. Liikenteessä kuolee ja vammautuu yhä useampi ihminen hirvikannan räjähdysmäisen kasvun johdosta. Samoin taimikot parturoidaan hirven hampailla ja metsätalousvahingot kasvavat merkittävästi. Kuten tiedämme, valtion tilipussi on tyhjä tuluskukkaro.
Kun Suomi on sitoutunut suden suojeluohjelmaan, meneekö se jo ihmishengen edelle? Olisiko aika muuttaa lakia ja herätä todellisuuteen myös päätöksentekijöiden pirtissä?
Jos sutta pakoon lähtee, niin karhu vastaan tulevi, sanonta todentuu. Katsotaan tilannetta parin vuoden kuluttua. Veikkaan, että metsämiehen arvostus nousee ainakin hitusen, kun vahinkovyyhti kasvaa.
Ennemmin pistän hirveä paistinpannulle kuin otan sen satasen vauhdista konepellille. Avointa ajattelua ja perusteltua pohdintaa kaivataan metsästyslakon neuvottelutyökaluksi.
Ville Kuivalainen
Suomen metsästäjäliiton jäsen
Siilinjärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
