Pääkaupunki ei ole talousveturi
Lapin Kansa uutisoi 9.1. tilastokeskuksen selvityksestä, josta ilmeni, että valtion työpaikat ovat keskittyneet kiihtyvää tahtia pääkaupunkiseudulle. Tämä on hyvä lappilaisten ja itäsuomalaisten muistaa mainita aina, kun ”Suomen talousvetureiksi” tituleerattujen kaupunkien Bogomoloffit ynnä muut huutelevat, kuinka kaupungit elättävät maaseutua erilaisin tulonsiirroin.
Väite kaupungeista jonkinlaisina talousvetureina on monella eri tapaa silkka tilastoharha.
Useimmiten keskustellessani asiasta on eteeni lyöty rätinki, jossa on listattu eri alueiden verokertymät ja toisaalta sinne maksettavat valtionosuudet ja muut tulonsiirrot.
Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen: kun asiaa penkoo syvemmältä, ei voi välttyä ajatukselta, jonka mukaan keskukset seisovat maaseudun harteilla.
Suomen viennin perusta on ollut aina Suomen luonnonvaroissa, eli pääosin metsässä ja yhä enenevässä määrin kaivosteollisuudessa, jonka potentiaalista ei olla hyödynnetty paljoakaan.
Suomen vientiteollisuuden eräiden merkittävien haarojen tuotantoketjut alkavat maaseudulta.
Alkutuotannossa palkat ovat kuitenkin jääneet pahasti jälkeen jalostusteollisuudesta, mistä räikeimpiä esimerkkejä on metsurien ja paperimiesten palkkaerot. Jalostusteollisuus keskittyy kaupunkeihin lähes poikkeuksetta.
Lisäksi yhtiöiden konttorit ovat kaupungeissa, jolloin niiden hallinnon työpaikat ja verotulot jäävät keskuksiin. Samoin kaupan alalla alkutuottajilta pilkkahintaan ostavien kauppaketjujen tulos näkyy lähinnä kaupunkiseuduilla. Kaikki tämä tarkoittaa rahavirtaa, joka käy maaseudulta ruuhka-Suomeen.
Viimeisten 20 vuoden aikana hallitusten politiikka on ajanut syrjäseutujen ihmisiä muuttamaan kaupunkeihin. Tämä taas tarkoittaa tonttien, kiinteistöjen ja vuokrien nousua, mikä on ns. ”ansiotonta arvonnousua”, joka nostaa keskuksissa olevan pääoman arvoa. Suuntaa on muutettava – jos maaseudulle jäävät vain vanhukset, kuka keskuksia sitten pitää pystyssä?
Akseli Erkkilä
Kittilä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
