vierasyliö Tärkeiden tukilinjausten aika käsillä

Syksyn myötä kansallisen maatalouspolitiikan valmistelu etenee nyt ripeästi, ja kesän EU-linjausten pohjalta on aika rakentaa Suomelle paras viljelijätukien kokonaisuus tuleville vuosille.

Pitkä valmisteluprosessi on viimein saatu vaiheeseen, josta voidaan jatkaa eri tukivälineiden tarkempaa kansallista linjaamista. EU:n yhteiset tukijärjestelmät otetaan uudessa muodossaan käyttöön pääosin vuodesta 2015 lähtien, ja niitä täydentävät kansalliset tuet päivitetään samalla tasapainoisen kokonaisuuden aikaansaamiseksi.

Kaikkein kiireellisin valmistelutyö keskittyy nyt Etelä-Suomen kansallisen tuen jatkoon, koska nykyinen 141-tukiohjelmakausi päättyy runsaan kolmen kuukauden kuluttua. Etelä-Suomen kotieläin- ja puutarhatuotannolle on löydettävä kokonaisratkaisu, jolla turvataan tuotannon jatko ja kehittäminen myös vuodesta 2014 eteenpäin.

Tehtävä ei taaskaan ole helppo, koska EU:n komissiolla on yhä artiklan 141 merkityksestä täysin eri näkemys Suomen kanssa. Meille yleiset tukiperusteet ovat edelleen selvät, ja hallitus neuvottelee komission kanssa parhaan mahdollisen kokonaistuloksen Etelä-Suomen maatalouden turvaamiseksi.

Keskeinen vaikeus näissä neuvotteluissa on, että komissiolla on toimivalta hyväksyä tai hylätä Suomen esitykset Etelä-Suomen kansallisesta tuesta. Jotta tukiesityksellä on mahdollisuuksia läpäistä komission tiheä seula, täytyy esityksen olla yhteensopiva EU-maatalouspolitiikan kanssa.

Artiklan 141 mukaisesti Suomen velvollisuutena on ottaa käyttöön kaikki EU-järjestelmien mahdollisuudet täysimääräisesti ennen kuin lupa kansalliselle tuelle voidaan komissiolta saada. Jos tämä ehto ei toteudu, jäämme varmuudella tyhjän päälle, vaikka nyrkkiä iskettäisiinkin neuvottelupöytään kuinka kovaa tahansa.

Kesän EU-neuvotteluissa saimme läpi ykköstavoitteemme siitä, että tuotantoon sidotut suorat EU-tuet ovat aiempaa selvästi laajemmin käytettävissä. Tämä antaa hyvän perustan tukea erityisesti nautakarjataloutta ja myös muita sektoreita, joille nämä tuet ovat meidän tuotanto-oloissamme erityisen tärkeät. Suomessa pelkät yleiset EU-hehtaarituet eivät riitä takaamaan tuotannon jatkuvuutta.

Tavoitteenamme on, että lähiaikana Suomi saisi komissiolta vahvistuksen Suomen tuotantosidonnaisten EU-tukien noin 20 prosentin osuudelle vuodesta 2015 alkaen. Tämä noin sadan miljoonan euron vuotuinen tukimäärä voitaisiin kohdistaa nykyisille EU-tuen sektoreille koko maassa. Lisäksi se kattaisi nykyisistä 141-sektoreista nautakarja-, lammas- ja vuohitalouden sekä tärkkelysperunan ja avomaanvihannesten tukimäärät.

Näiden kaikkien tukikohteiden kokonaisrahoitus on nyt runsaat 80 miljoonaa euroa, joten lisäpanostus tuotannon jatkuvuuteen on merkittävä. Samalla saataisiin aikaan selvästi nykyistä selkeämpi ja yksinkertaisempi tuotekohtaisten tukien kokonaisuus.

Tämä edellyttää, että tuki painotetaan alueellisesti ja sektorien välillä järkevällä tavalla ja päällekkäisyyksiä sekä erillisiä tukiehtoja karsitaan.

Viime kuukausien aikana esille on noussut sekin mahdollisuus, että EU-säädöksiin voitaisiin saada uudenlainen poikkeusjärjestely Etelä-Suomen kansalliselle tulotuelle. Poikkeus koskisi vain sektoreita, joilla suoria EU-tukia ei voi jatkossakaan laajemmin hyödyntää.

Uudistetun EU-maatalouspolitiikan toimeenpanon viivästyminen edellyttää siirtymäkauden säädöksiä EU-tasolla. Tässä yhteydessä ovi saattaisi olla auki myös kansallisille erityistoimenpiteille, mutta asian ratkaiseminen edellyttää vielä jatkokeskusteluja eri EU-tahojen välillä.

Tämän säädösmahdollisuuden selvittäminen on osa EU-järjestelmien täysimääräistä hyödyntämistä, eikä se muuta Etelä-Suomen kansallisen tuen jatkosuunnittelun lähtökohtia. Kyse on käytännössä siitä, mihin säädöspohjaan tukielementtien jatko teknisesti kytketään, ja Suomi esittää joka tapauksessa Etelä-Suomeen kansallista tulotukien ja rakennetukien kokonaisuutta.

Etusijalla ovat eurot, ja taustalla ratkaistaan juridiset kysymykset.

Olemme jo pitkään käyneet MTK:n ja SLC:n kanssa läpi niitä periaatteita ja reunaehtoja, joita tukikokonaisuuteen ja erityisesti Etelä-Suomen kansallisen tuen jatkoon liittyy. Myös tutkimuslaitosten asiantuntijat ovat olleet tiiviisti tässä työssä mukana taustaselvitysten tekijöinä.

Viime keskiviikon kansallisissa tukineuvotteluissa valtion ja tuottajien edustajien välinen erimielisyys nautakarjatalouden tulevasta tukirakenteesta oli erityisen selvä.

MTK:n ja SLC:n mallin mukaan esimerkiksi maidontuotantoon käytettäisiin sekä kansallista tukea että EU-tukea rinnakkain, vaikka sektorin saama rahamäärä ei käytännössä olisi valtion mallia suurempi. Lisäksi etujärjestöt perustehtävänsä mukaisesti esittivät tukiesityksen muihin kohteisiin tuntuvia lisämäärärahoja, joihin valtiontalouden vakava tilanne ei kuitenkaan anna mahdollisuuksia.

Neuvotteluille asetettiin elokuun lopussa 12.9. päättynyt määräaika lain edellyttämällä tavalla, jotta esitys Etelä-Suomen kansallisen tuen jatkosta voidaan toimittaa ajoissa komission hyväksyttäväksi. Kun perusperiaatteista ei syntynyt viime viikolla yhteisymmärrystä, valmistelee maa- ja metsätalousministeriö seuraavaksi Etelä-Suomen tukiohjelmaesityksen oman mallinsa pohjalta.

Nyt tehtävän tukiesityksen linjaukset eivät merkitse kaavamaista nousua tai laskua kokonaistuissa.

Perimmäinen kansallinen tavoite tuleville tukijärjestelmille on taatusti yhteinen kaikille neuvotteluosapuolille: tuotannon jatkuvuus on turvattava mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Vaikka Etelä-Suomen tukiesityksessä ei päästy yhdessä eteenpäin, jatkuu muiden tukielementtien valmistelu laajana yhteistyönä.

Nykyisen noin 60 miljoonan euron 141-tukivälineen jatkosta ei saavutettu kansallista kompromissia, mutta yhteensä 1,8 miljardin euron vuotuisen viljelijätukipaketin uudistamisessa riittää paljon yhteistä suunnittelutyötä. Tässä tehtävässä kertyy vielä pitkiä työpäiviä niin Brysselissä kuin kotimaassakin.

JARI KOSKINEN

Kirjoittaja on maa- ja

metsätalousministeri (kok.).

Avaa artikkelin PDF