Ettei yhdenkään lapsen koulutiestä tulisi painajainen
Koulut ovat alkamassa. Sen huomaa viimeistään siitä, kun kauppojen markkinointikampanjat käynnistyvät. Uusia vaatteita, hienoja reppuja, merkkikenkiä. Samaan aikaan koulujen kanssa pyörähtävät käyntiin erilaiset harrastukset, joihin tarvitaan omat tarvikkeensa. Puhelimenkin olisi hyvä olla sitä uusinta mallia.
Mainonnan ja kaveripiirin vaikutuksesta myös lapset liittävät edellä mainitut ulkoiset tekijät menestykseen ja pärjäämiseen. Näinhän aikuistenkin maailmassa helposti käy.
On perheitä, joissa useammankaan lapsen vaatekerran uusiminen merkkiliikkeessä ei tuota ongelmia. Trendejä pystyy seuraamaan ja harrastamaan kalliitakin harrastuksia silloin, kun vanhemmilla on siihen varaa. On kuitenkin myös niitä, jotka joutuvat suuntaamaan ostoksille kirpputoreille tai halpahallien alennusmyynteihin.
Elämme ajassa, jossa irtisanomisuutiset seuraavat toisiaan, leipäjonot pitenevät ja yhä useampi perhe joutuu elämään köyhyysrajan alapuolella. Ihan tavalliset, koulutetut ihmiset tipahtavat työelämän ulkopuolelle ilman omaa syytään.
Irtisanominen, yritystoiminnan hiipuminen tai sairaus saattaa koskettaa milloin tahansa, ketä tahansa. Hyvin toimeentulevan perheen lapsesta voi yhdessä yössä tulla toimeentulotuella elävän perheen lapsi.
Lapset voivat olla julmia. Joukosta poikkeaminen voi johtaa kiusatuksi tulemiseen. Mikäli joukkoon kuuluminen vaatisi satojen eurojen investoinnit vanhemmilta, joilla rahaa ei ole, mitkä ovat lapsen vaihtoehdot?
Kiusatuksi tuleminen on aina suuri henkilökohtainen tragedia, joka ei voi olla vaikuttamatta lapsen itsetuntoon, kaverisuhteisiin, koulumenestykseen ja sitä kautta koko elämään.
Pahimmillaan tuloksena on nujerrettu, elämänhalunsa menettänyt ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt aikuinen. Moni lahjakkuus on mennyt hukkaan menetettyään uskonsa tulevaisuuteen – pelkästään kiusaamisen vuoksi.
Syy lasten paineisiin on markkinoinnissa ja kaveripiirissä, mutta kasvatusvastuu on vanhemmilla.
Jokainen koulukiusaaja on alun perin ollut lapsi, joka ei kiusaa. Vanhemmat voivat
vaikuttaa siihen, ettei omasta
lapsesta koskaan tulekaan kiusaajaa. Suvaitsevaisuus, toisten ihmisten hyväksyminen ja toisista välittäminen ovat asioita, jotka opitaan arjen lomassa kotona eikä oppitunnilla koulussa.
Ihmisyys ei ole ulkoista vaan sisäistä, ja jokainen ihminen, olipa sitten rikas tai köyhä, on aina yhtä arvokas.
Kun koulut alkavat, kerrothan lapsellesi, ettei ketään saa kiusata. Lapset kysyvät usein, miksi, mutta vaikka he eivät kysyisikään, hyvät perustelut ovat tarpeen. Lapsen on paljon helpompaa olla fiksu, kun hän tietää, miksi.
Moni kiusattu ei uskalla kertoa kiusaamisesta aikuiselle. Siksi olisi tärkeää, että hiljaisen hyväksymisen sijaan esimerkiksi sinun lapsesi uskaltaisi kertoa aikuiselle, jos kaveria kiusataan.
Puuttuminen voi parhaimmillaan pelastaa toisen elämän, joten, voiko parempaa tekoa tehdä? Se ei vaadi edes paljon vaivaa – vain hippusen rohkeutta!
Henna Kupsala
Siikajoki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
