Talonpoikaisarmeijammeloi talvisodan hengen
Keuruulla kuvatussa Talvisota-elokuvassa Esko Kovero (juoksemassa) esitti lääkintäalikersantti Juho ”Jussi” Pernaata ja Heikki Paavilainen (poterossa) sotamies Vilho Erkkilää. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoTietokirjailija Kimmo Sorkon kirja Kiviniemen lukko kertoo jalkaväkirykmentti JR24:n ja tykistörykmentti KTR:n talvisodan puolustustaisteluista Sakkolan Kiviniemen pääpuolustuslinjalla.
Kirjailija sai jyhkeään 528-sivuiseen teokseensa arvokasta aineistoa sotapäiväkirjoista, rivimiesten muistiinpanoista sekä kotirintamalle lähetetyistä kirjeistä.
Rajojemme puolustajat koottiin reserviläisistä, joista valtaosa oli kotitiloiltaan kutsuttuja talonpoikia.
Kenttäposti kuitenkin toimi jo ylimääräisten kertausharjoitusten aikana kodin ja puolustuslinjojen välillä. Rintamalta annettiin ohjeita koteihin. Karja, pellot ja perheet olivat jääneet emäntien ja vanhusten hoitoon. Kotikylillä neulottiin rintamalle sarkahousuja, lumipukuja, lapasia ja kypäränsuojuksia.
Tilat joutuivat luovuttamaan armeijan muonitukseen lihaa ja viljaa.
Sakkolaan Kiviniemen lohkolle komennettu jalkaväkirykmentti JR24 oli koottu etelä- ja keskipohjalaisista pitäjistä. Tykistörykmentti KTR8 koostui eteläpohjalaisista tykkimiehistä.
Kirjaan valituista kirjeotteista kuvastuu vankka usko korkeimman johdatukseen ja oikeuden voittoon. Kotitilojen arkiset työt ja sodan kauhut hallitsivat kirjeitä puolin ja toisin.
Kuitenkin ne usein alkoivat sanoilla ”Rakas vaimoni”, mikä talonpoikaisessa kielenkäytössä oli muuten harvinaista.
Talvisodan päättymispäivien kirjeet antavat kuvan siitä, kuinka vääriksi vihollisen sanelemat rauhanehdot koettiin.
Puolustuslinjat oli raskaita uhreja vaatien pidetty, mutta rauhanteon jälkeen armeijan piti marssia uusille rajoille satakunta kilometriä Imatralle saakka. Kylät, kirkot, talot, metsät ja viljelykset oli jätettävä.
Ilmajokinen tulenjohtueen radisti kirjoitti kotiin tykkien vaiettua talvisodan päättymispäivänä: ”Emme kyllä yhtään tykkää moisesta rauhasta, jollainen tuo tuntuu olevan, mutta minkäs sille mahtaa, kun ylempää määrätään. Mahdollisesti on tämä ratkaisu paras toistaiseksi. Onhan sitä siellä rauhassa parempi hioa aseitaan ja ottaa sitten omansa pois, kun aseet ovat kyllin terävät.”
Näin siis kirjoitti pohjalainen rivimies, talonpoika, joka juoksuhaudan tasalta ja korsunsa pimennoista tunnisti tilanteen ja näki koetun vääryyden.
Niinpä jatkosota syttyikin sitten jo seuraavan vuoden kesällä. Se koettiin suoranaiseksi jatkoksi talvisodalle. Lähdettiin valtaamaan takaisin se, minkä vihollinen oli vääryydellä ottanut.
MATTI LATVALA
Kimmo Sorko: Kiviniemen lukko.
Talvisodan Jalkaväkirykmentti 24 ja Kenttätykistörykmentti 8.
528 sivua. Alavuden veteraanien
perinnetoimikunta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
