Pakolaiskriisin selättää vain rauha
PÄÄTOIMITTAJALTA
EU-johtajat olivat keskiviikkona Brysselissä kriisikokouksessa pohtimassa koko Euroopan yhtenäisyyttä koettelevaa pakolaiskriisiä.
Valtiojohtajien ilmeet olivat vakavia, eikä ihme.
Tilanne on EU:n ja varsinkin kriisialueiden kannalta erittäin vaikea. Se repii unionin yhtenäisyyttä ja polkee sen pyhimpiä periaatteita. Mikä pahinta, se näyttää vain pahentuvan, niin pakolaisten lähtömaissa kuin Euroopassa.
”Kaikki menee päin helvettiä”, eräs ulkopolitiikan ammattilainen tiivisti.
Kriisi yritetään saada nyt hallintaan, jotta ihmisiä ei kuolisi matkalle ja Euroopassa pysyisi järjestys. EU lupasi kriisin hoitoon saman tien ”vähintään” miljardin.
Samalla pitää varautua siihen, että on nähty vasta pakolaisvirran alkusoitto. Syyriassa ja sen liepeillä on vielä miljoonia vailla turvaa ja rauhaa.
On aiheellinen huoli, että hallitsemattoman ihmisvirran ja pakolaisten epäinhimillisen kohtelun myötä Eurooppaan tulee kasvava epävakaus, islamin pelko ja rotuviha.
Huonosti kohdeltu työtön yksinäinen pakolainen on otollinen kohde terroristivärvääjille. Lähi-itää pelossa pitävä äärijärjestö ISIS kolkuttelee Euroopan portteja jo Libyassa, jossa se valtaa asemia.
Kriisin seurauksiin on puututtava mutta vielä tärkeämpää on korjata sen syyt – se, miksi miljoonat joutuvat pakoon hakemaan turvaa ja leipää. Pitää tehdä loppu sotakenttien helvetistä.
Pakolaiskriisi on kansainvälisen politiikan haaksirikko, täydellinen epäonnistuminen, fiasko vailla vertaa.
Mitä esimerkiksi YK on tehnyt? Ei juuri mitään. Se on halvaantunut.
”Minä olen raivoissani siitä saamattomuudesta, jota kansainvälinen yhteisö ja erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsentä osoittavat Syyrian tilanteessa”, presidentti Martti Ahtisaari sanoi vastikään (SK, 17.9.).
Venäjälle sopii, että EU:n rivit hajoavat. Rikkinäinen EU on heikko vastavoima. Pakolaiskriisi jättää varjoonsa myös Itä-Ukrainan tapahtumat ja Krimin kaappauksen.
Myös Yhdysvallat ja EU jäsenmaineen ovat epäonnistuneet raskaasti. Puhetta on paljon mutta tekoja vähän.
Jokainen kriisi on kuitenkin ratkaistavissa ja sota päätettävissä. Syyria ei ole poikkeus.
”Meillä on kaikki edellytykset löytää ratkaisu”, rauhannobelisti Ahtisaari painotti.
Tiekartta on olemassa. Kaikki alkaa kansainvälisen yhteisön tahdosta. Pitää lopettaa sodan rahoitus ja osapuolten aseistus. Vuoropuheluun pitää koota kaikki, valtioista uskontokuntiin.
Sitten tarvitaan tulitauko. Sen jälkeen ulkopuoliset joukot ajetaan pois Syyriasta ja heidän tilalleen tuodaan kansainväliset rauhanturvaajat. Jälleenrakentaminen pitää aloittaa heti. Vähemmistöille pitää antaa suoja. Kun olot ovat rauhoittuneet, on aika järjestää vaalit.
Pommit vain syventävät kriisiä.
Arabikevään – suuren mutta hukatun mahdollisuuden – virheitä ei pidä toistaa. Ei pidä rynnätä vaaleihin, jos maa ja kansa eivät ole siihen valmiit.
Myös Suomi voi ottaa roolia sodan rauhoittamisessa. Meillä on siitä vahvaa näyttöä. Nyt pitää olla aloitteellinen. Se sopii Suomen ulkopolitiikan perinteeseen.
Pitää myös rahoittaa työtä kriisin ratkaisemiseksi. Tässä mielessä Suomen kehitysapuleikkaukset olivat askel väärään suuntaan. Askel on korjattavissa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
