Metsähallitus aikoo polttaa käyttämättömiä nuotiopaikkojaan: "Tämä on omituista touhua"

Nuotiopaikkoja käyttävät esimerkiksi metsästäjät. 

Metsähallitus aikoo polttaa käytöstä poistettuja nuotiopaikkojaan. Nuotiopaikkojen tuhoamisen taustalla on esimerkiksi se, ettei Metsähallituksella ole enää rahaa ylläpitää nuotiopaikkoja entiseen malliin. Lisäksi nuotiopaikkoja poistetaan käytöstä niiden vähäisen käytön sekä huonon kunnon vuoksi.

Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevassa Sievin kunnassa Metsähallitus on lopettamassa seitsemän nuotiopaikkaa.

Sievin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Antti Toivola ei ymmärrä Metsähallituksen toimintaa. Toivola ymmärtää kyllä sen, ettei nuotiopaikkojen yläpitoon välttämättä ole rahaa. Sen sijaan hän ei ymmärrä sitä, että nuotiopaikat aiotaan tuhota, mikäli niille ei löydetä ulkopuolista hoitajaa.

Toivolan mukaan Sievin kunta on ehdottanut Metsähallitukselle, että kunta lunastaisi nämä tuhottavat nuotiopaikat itselleen jollain nimellisellä hinnalla. Metsähallitus ei kuitenkaan suostunut Toivolan mukaan keskustelemaan tällaisesta vaihtoehdosta ollenkaan. Sen sijaan se ehdotti paikkojen vuokraamista 150 euron vuokraa vastaan.

"Tuntuu hyvin kummalliselta, että pitäisi maksaa, kun heidän tarkoituksensa on purkaa ne pois", hän sanoo.

Sen sijaan, että Metsähallitus antaisi nuotiopaikat kuntien käyttöön ilmaiseksi, se siis purkaa käyttämättömiä nuotiopaikkojaan.

"Minusta tämä on omituista touhua, ettei niitä anneta kunnille, vaan ne pitää poistaa ja särkeä. Sehän on isoa haaskausta", Toivola ihmettelee.

Kunnanvaltuuston puheenjohtaja ei niele ajatusta siitä, että pois puretaan tai poltetaan vain huonokuntoisia rakennelmia. Hän huomauttaa, että usein ne ovat kuitenkin käyttökelpoisia.

"Jos minulla olisi oma nuotiopaikka, joka ei välttämättä olisi ihan priimakunnossa, ei minulla nyt ensimmäisenä tule mieleen, että minäpä nyt poltan se pois", hän vertaa.

Metsähallituksen tavoitteena oli vuonna 2015 se, että Metsähallituksen hoidosta poistuu noin 20 prosenttia sen silloisista taukopaikoista. Näihin kuuluu sekä yksinkertaisia nuotiopaikkoja että myös laavuja. Taukopaikkoja on poistettu käytöstä koko 2010-luvun ajan.

Metsähallituksen luonnon virkistyskäytön päällikkö Sakari Kokkonen korostaa, että vain osa ylläpidosta poistettavista taukopaikoista on purettavia. Osa taukopaikoista sen sijaan annetaan esimerkiksi metsästys- tai kyläseurojen hoidettavaksi. Hän arvioi, että maastosta poistuu kokonaan kaksi kolmasosaa Metsähallituksen hoidosta poistuvista taukopaikoista. Yksi kolmasosa sen sijaan siirtyy sopimuksella uudelle ylläpitäjälle.

Viime vuoden loppuun mennessä Metsähallitus oli Kokkosen mukaan poistanut hoidostaan noin 10 prosenttia vuoden 2015 taukopaikkojensa määrästä.

"Se on semmoinen hidas prosessi. Sinne ei ole rynnätty niin, että nyt se loppuu ja niin pois päin", Kokkonen kuvailee.

Kokkosen mukaan taukopaikkojen vähentämisen taustalla on se, että esimerkiksi 1990-luvulla paikkoja rakennettiin yksinkertaisesti liikaa.

"Kun ylläpitoraha on kuitenkin rajallinen, jostakin päästä on ylläpitokustannuksia haluttu hillitä. Sitten on vähennetty paikkoja", hän perustelee.

Eikö nuotiopaikkoja sitten voisi säilyttää tai antaa ilmaiseksi esimerkiksi kunnan hoitoon?

Luonnon virkistyskäytön päällikön mukaan taukopaikan antaminen kunnan hoitoon ilmaiseksi on mahdollista. Hän huomauttaa, että jo nyt kunnat ylläpitävät ennen Metsähallituksen ylläpitämiä paikkoja.

Se, miten kuhunkin nuotiopaikkaan suhtaudutaan, harkitaan Kokkosen mukaan kuitenkin tapauskohtaisesti. Taukopaikkoja nimittäin on hyvin monentyyppisillä alueilla.

"Jos se on jossakin suojelualueella, se on vähän erityyppinen pohdinta kuin jos se olisi metsätalousalueella", Kokkonen sanoo.

Se, millaisella alueella taukopaikka on, ja siirtyykö rakenteiden omistusoikeus uudelle ylläpitäjälle, vaikuttaa siihen, onko maapohjasta tehtävä vuokrasopimus. Periaatteena on Kokkosen mukaan se, että jos rakenne säilyy jokamieskäytössä ja kohde on Metsähallituksen hallinnassa, siitä ei tarvitse tehdä vuokrasopimusta, vaikka ulkopuolinen taho vastaisikin kohteen hoidosta. Hän korostaa kuitenkin, että tällöin sopimuksen siitä, kuka vastaa ylläpidosta, on oltava selkeä.

"Pelkästään suullisten sopimusten pohjalta asiat eivät yleensä toimi", hän sanoo.

Osa taukopaikoista on kuitenkin Kokkosen mukaan niin huonossa teknisessä kunnossa, että niitä ei ole taloudellisesti järkevää kunnostaa. Tällöin nuotiopaikka saatetaan esimerkiksi polttaa. Mahdollisuuksien mukaan ylläpito siirretään kuitenkin jollekin ulkopuoliselle taholle ja taukopaikan käyttö jatkuu.