Susipolitiikkaan pitää saada muutos
Luonto-Liiton kannanotossa väitetään, että susikanta on Suomessa romahtanut ja syy romahtamiseen on salametsästys.
Ainakaan tällä seudulla tuo väittämä ei pidä paikkaansa. Kun seuraa lehdissä olleita kirjoituksia ja päivittäin tehtyjä havaintoja susien liikkeistä, ei voi päätyä muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että susikanta on entisestään vain lisääntynyt.
Tätä vauhtia kun edetään, viiden vuoden kuluttua koko Etelä-Suomi on susilaumojen reviirialuetta. Silloin susille eivät riitä enää korpialueet, vaan reviirit sijaitsevat entistä enemmän ihmisten asuttamilla alueilla.
Virallisesti on ilmoitettu, että muun muassa Mynämäen seudulla liikuskelevan lauman alfa-pariskunta on saanut pentuja jo useana vuonna.
On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun ensimmäiset havainnot sudesta tehtiin Mynämäen pohjoisrajalla. Silloin yksinäinen naarassusi kävi samana talvena kaksi kertaa ajokoiran kimppuun ajokokeessa. Tämän suden todettiin olevan juoksullaan ja ensimmäinen havainto pennuista tehtiin jo seuraavana vuonna.
Kehitys on ollut vaarallisen nopeaa, kun mietitään, missä tilanteessa nyt ollaan. Veikkaisin, että Luonto-Liitto ja muut suojelutahot ovat varsin lähellä tavoitettaan jo viiden vuoden kuluttua. Silloin heidän päämääränsä on saavutettu, eli susi on levinnyt kaikkialle Suomeen.
Valitettavasti tästä kehityksestä ovat saaneet kärsiä maaseudun asukkaat, etunenässä lapsiperheet ja karjatilat, joiden turvallisuudentunne on kovalla koetuksella.
Marjastajat ja muutkin ulkoilijat ja luonnossa liikkujat kokevat suden läsnäolon pelon tunteena.
Metsästyskoiraharrastajat ovat joutuneet vaikeaan tilanteeseen. Koirakokeet peruuntuvat yksi toisensa jälkeen. Koiria ei uskalla enää viedä niille perinteisille korpialueille, joissa vuosikymmeniä, jopa satoja vuosia, on tätä hienoa harrastusmuotoa saanut harjoittaa ilman pelkoa siitä, että arvokas ja uskollinen metsästyskaveri joutuisi suden raatelemaksi.
Miksi joillakin tahoilla täytyy olla niin fanaattinen kanta susien suojeluun, ettei oteta huomioon ollenkaan muiden ihmisten roolia näissä asioissa?
Miksi ei ymmärretä sitä, miten merkittävää on metsästäjien ja koiraharrastajien panos luontoasioissa, riistan ruokinnassa, hirvieläinten kannan säätelyssä ja vahinkoeläinten säätelyssä?
Riistantutkimuslaitos saa ilmaiseksi kymmenientuhansien metsämiesten työpanoksen muun muassa riistalaskennan toteutuksessa. Tämä kallisarvoinen vapaaehtoistyö loppuu, ellei susipolitiikkaa saada järkeistettyä.
Muutamien henkilöiden jääräpäinen vallankäyttö kaatolupapolitiikassa onkin johtanut siihen, että suuri joukko maaseudun ihmisistä joutuu elämään susien aiheuttama pelon tunne päällimmäisenä.
Ihmisten sisimmässä olevaa susipelkoa ei poisteta sillä, että käydään kouluissa puhumassa lapsille suden vaarattomuudesta.
Susi on peto ja sitä se tulee aina olemaan. On edesvastuutonta kertoa asiasta sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Maaseudun ihmisten sietokyvyllä on rajansa. Kun raja ylittyy, otetaan päätösvalta susipolitiikassa itselle. Se ei Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa ole ollenkaan toivottava kehityssuunta.
Lopuksi kertoisin: Jos haluat muutosta nykyiseen susipolitiikkaan, voit kirjoittaa nimesi eduskunnalle toimitettavaan kansalaisaloitteeseen, adressi löytyy netistä osoitteesta: www.adressit.com.
Vaadimme muutosta susipolitiikkaan.
Heikki Sikilä
Mynämäki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
