Keynesin eväitä työllisyyskeskusteluun
Kalevi Sorsa -säätiön projektitutkija Antti Alaja ja opetusministeri Krista Kiurun (sd.) erityisavustaja Esa Suominen tarttuvat kirjassaan Taloutta työväelle – markkinaliberalismin myyttejä murtamassa kolmeen myyttiin: rahoitusmarkkinoiden itsesäätelyyn, työmarkkinoiden joustavuuden autuuteen ja tuloerojen kasvun oppiin.
Vaihtoehtoa etsitään englantilaisen talousoppineen John Maynard Keynesin ja erityisesti jälkikeynesiläisten ajattelijoiden ajattelusta.
Valtavirran taloustieteilijät eivät osanneet ennustaa nykyistä finanssikriisiä ennakolta. Jälkikeynesiläisyys lähtee ajatuksesta, että epävakaus, työttömyys ja eriarvoisuus ovat kapitalismin toistuvia piirteitä – ja ne ovat korjattavissa.
Ruotiessaan nykyistä talouskriisiä kirja tulee mukavasti iholle nykyhetkeen. Läntisen kapitalismin ongelmat näyttävät yllättävän samanlaisilta kuin Keynesin kirjoituksissa 1930-luvulla.
Alajan ja Suomisen mukaan jälkikeynesiläinen teoria voisi antaa uusia eväitä etenkin suomalaiseen työllisyyskeskusteluun, jossa katsetta on suunnattu Saksan ja Ruotsin malleihin ja perustuloon. Sosialidemokratiaan yhdistettynä se tarkoittaisi esimerkiksi riittävän korkean investointiasteen korostamista, täystyöllisyyteen tähtäämistä ja julkisen sektorin isompaa vastuuta työttömien työllistämisestä.
Taloustieteen termit selitetään pääosin selkeästi ja kieli on vetävää.
Mutta onko oikolukija nukahtanut kolmannen myytin kohdalla? Moitteeton kieli alkaa vilistä virheitä.
PAULA LIESMÄKI
Antti Alaja & Esa Suominen:
Taloutta työväelle –
markkinaliberalismin myyttejä murtamassa.
195 sivua. Into.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
