Lähi-Idässä puhkesi jälleen sota – mitä EU:n pitäisi tehdä?

Pommitusten aiheuttamia paloja Iranin pääkaupungissa Teheranissa maanantaina 2.3. Kuva: Mahsa/MEI/SIPA

Viime viikolla käynnistyi jälleen sota, kun USA ja Israel päättivät, ettei Iranin nykytilanne ratkea ilman voimankäyttöä.

Iran on ollut omia kansalaisiaan sortava ja tappava autoritäärinen valtio jo pitkään. Maassa pitkään jatkuneet protestit kertovat kansalaisten suuresta tyytymättömyydestä. Iranin oppositio on kuitenkin pääosin joukko Iranin ulkopuolella toimivia ryhmiä, joiden näkemykset maan tulevaisuudesta vaihtelevat. Vaikka Iranin hallinto kaatuisikin, riskinä on sisällissota eri oppositioryhmien, vähemmistöjen ja vanhan hallinnon jäänteiden kesken.

EU:ta ja sen johtoa on kritisoitu sodan alettua latteista kannanotoista. Jotkut vaativat USA:n hyökkäyksen tuomitsemista, osa taas kritisoi EU:ta siitä, ettei se tee enemmän Iranin opposition tukemiseksi. EU joutuu kuitenkin toimimaan omien sääntöjensä ja mahdollisuuksiensa puitteissa. Jäsenmaista on aina löytynyt tahoja, jotka ovat halunneet varovaisempaa suhtautumista USA:n tai Iranin nykyhallintoon.

Nyt kun sota on käynnissä, EU:n mahdollisuudet ovat entistä rajallisempia, EU kun ei ole sotilasliitto. Sillä ei ole yhteistä armeijaa eikä tällä hetkellä edes yhteistä tahtoa käyttää sotilaallista voimaa Euroopan ulkopuolella USA:n tueksi.

Monessa pääkaupungissa muistetaan hyvin, mitä tapahtui Afganistanissa ja Irakissa, kun Eurooppa lähti tukemaan USA:n intressejä kaksi vuosikymmentä kestäneissä sodissa. Tuhansia sotilaita kaatui ja vammautui, ja nyt Trumpin hallinto vähättelee näitä uhrauksia. Halu lähteä USA:n tueksi on siksikin vähissä.

Sota on kuitenkin eskaloitunut koskemaan myös EU:ta Iranin iskettyä Ranskan sotilastukikohtaan UAE:ssa ja Iso-Britannian tukikohtaan Kyproksella. Sota vaikuttaa myös Persianlahden maissa oleviin tuhansiin EU-kansalaisiin ja globaaliin talouteen. Jotkut EU-maat voivatkin lähteä tukemaan Iranin iskujen kohteeksi joutuneita maita puolustusoperaatioissa, mutta EU ei tule osallistumaan sotaan, siihen ei ole tahtoa eikä kykyä.

EU:lla on sen sijaan mahdollisuuksia vaikuttaa, kun aseet vaikenevat. Jos Iraniin nousee uusi demokratiaan pyrkivä hallinto, EU voi tukea tätä demokraattisten rakenteiden luomisessa sekä maan talouden jälleenrakentamisessa. Vakaa demokraattinen Iran on EU:n strategisissa intresseissä.

Kaiken tämän valossa EU:n tulee ensisijaisesti rakentaa realistinen tilannekuva ja varautua sodan jälkeiseen aikaan.

Samalla tulee arvioida, mitä EU:n on toimivaltuuksiensa puitteissa tehtävä intressiensä ja kansalaisiensa suojelemiseksi. Iranin johto voi muuttua entistä arvaamattomammaksi, ja tämä voi näkyä esimerkiksi pitkän kantaman ohjusiskuina tai terroristi-iskuina EU:n alueelle. Siksi sisäiseen turvallisuuteen ja yhteisiin ilma- ja ohjuspuolustuskyvykkyyksiin on nyt panostettava ja jatkettava työtä puolustuksellisesti uskottavan unionin eteen.

Kolumnin kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).