Suomalaisen yhteiskunnan vaiheet heijastuvat metsien hiilinieluissa – ilmastonmuutoksen hillintä on luonut uusia haasteita, mutta se luo myös mahdollisuuksia metsäosaajille

Koululaiset osoittivat reilu viikko sitten mieltään Eduskuntatalon portailla Helsingissä. Kuva: Juho Leskinen

Suomen metsien puuston ja maaperän hiilimäärä kasvoi vuosien 1922 ja 2004 välillä 29 prosenttia. Tieto on peräisin Euroopan metsäinstituutin ja Metsäntutkimuslaitoksen vuonna 2006 julkaisemasta tutkimuksesta.

Käytännössä hiiltä on kertynyt metsiin 1930- ja 1960-lukuja lukuun ottamatta koko viime vuosisadan ajan.

1900-luvun jälkipuoliskolla alkoi myös hiilidioksidipäästöjen raju kasvu. Päästöt kasvoivat enemmän, kuin metsien nielukyky. Pieninä kuoppina päästökäyrällä näkyvät muun muassa sota- ja lama-ajat.

2000-luvun aikana päästöt ovat pienentyneet ja metsän hiilinielu on pysynyt suunnilleen samana.

"Päästöt ovat vähentyneet pääasiassa siksi, että fossiilisia polttoaineita on korvattu bioenergialla ja talouden energiaintensiteetti on laskenut", kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jari Liski.

Hiilinielujen kasvu ei ole ollut tasaista. Käyrällä ilmenee merkittävää vuosittaista vaihtelua.

"Vaihtelu johtuu etenkin hakkuiden määrän vaihtelusta: hakkuiden kasvu pienentää nielua ja hakkuiden pieneneminen lisää sitä. Meidän tutkimuksessamme vuosittainen vaihtelu johtuu lisäksi säiden vaihtelusta vuodesta toiseen, joka vaikuttaa maaperän hiilen hajoamisen nopeuteen ja hiilipäästöihin", Liski selventää.

Suomen kasvihuonekaasu-inventaariossa hakkuiden vaihtelu huomioidaan vuosittain, mutta maaperän hiililaskentaan käytetään pidemmän ajan keskiarvosäätä. Puiden kasvun osalta inventaariossa käytetään muutaman vuoden keskiarvoa, mikä tasoittaa vuosittaista kasvuvaihtelua.

Hiilinielukäyrässä voidaan havaita piikkejä sekä ylös että alaspäin. 1930- ja 1940-lukujen piikit selittyvät hakkuiden lisääntymisellä, samoin1960-luvun kohdalla näkyvä piikki.

"1980-luvulla metsän kasvu alkoi kiihtyä nopeammin kuin hakkuut. Puun kysynnän kehityksen lisäksi osasyy tähän oli varmasti se, että soiden ojittaminen kiihdytti puuston kasvua. Entistä nopeammin kasvavat metsät eivät olleet vielä hakkuukypsiä. 1970-luvun jälkeen kolmanneksen metsien kiihtyneestä kasvusta on laskettu johtuneen muuttuneista ympäristöoloista, etenkin ilmaston lämpenemisestä", Liski selittää.

Tutkimusprofessori pitää ilmastovaikutusten roolia metsien käytössä kasvavana trendinä myös tulevaisuudessa. Hänen mielestään metsien hiilinieluratkaisujen ja ilmastonmuutosta hillitsevien tuotteiden kehittämiseen tarvitaan entistä enemmän tutkimusta.

"Metsiä olisi käytettävä niin, että hiilinielu olisi mahdollisimman iso ja puusta valmistetut tuotteet vähentäisivät muista tuotteista tulevia päästöjä mahdollisimman tehokkaasti."

Suomalaisilla asiantuntijoilla on hyvä tietämys ilmastonmuutoksesta. Jari Liskin mukaan kattavaa ja oikein painotettua tietoa on saatavilla.

"Joskus julkisessa keskustelussa kuitenkin kokonaisuudesta saatetaan poimia osia, jolloin kokonaiskuva vääristyy. Keskustelussa ei myöskään läheskään aina käy ilmi kuinka valtavia päästövähennyksiä ja valtavia hiilinielujen lisäämisiä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää."

Käsitys Suomen roolista ilmastokysymyksen hoidossa vaihtelee suuresti. "Toiset haluavat nähdä Suomen edelläkävijänä, toiset vetoavat siihen, ettei Suomen pienillä päästöillä ole väliä tai että päästöt tulevat kuitenkin jostain muualta."

Metsien käyttö ilmastopolitiikassa ja yritysten ilmastotyössä edellyttää Liskin mukaan tarkkaa tietoa. Ilmastoalan mittaus- ja laskentajärjestelmän kehittäminen on suomalaisten erityistä osaamisalaa.

"Suomella on maailmanluokan osaamista monissa metsä- ja ilmastoasioissa. Voimme ottaa kansainvälisen roolin ilmastonmuutoksen hillinnässä käytettyjen metsänhoitotapojen kehittämistyössä."

Liskin mielestä nuorison huoli ilmastonmuutoksesta on perusteltua. Se motivoikoon meitä muutoksiin.