Tuet uhkaavat sysätä peltovuokria ylös
Peltojen vuokrahinnat ovat nousseet tasaisesti koko 2000-luvun. Koko maan keskiarvo on kivunnut vuosituhannen alun 140 eurosta 220 euroon hehtaarilta vuoteen 2013 mennessä, eli yli 57 prosenttia.
Uuden tukikauden linjaukset saattavat nostaa peltojen vuokria entisestään.
”Uudessa tukijärjestelmässä niin sanottujen hömppäheinien painotusta lisätään. Silloin kasvavat tuet uhkaavat pääomittua peltojen vuokriin”, MTK-Etelä-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Yrjö Ojaniemi sanoo.
Kovimmat peltojen vuokrat ovat maakunnittain tarkasteltuna Varsinais-Suomessa. Edellisvuonna maakunnassa maksettiin peltohehtaarista vuokraa keskimäärin 340 euroa, joka on yli puolet maan keskiarvoa enemmän.
300 euroon päästään myös Kanta-Hämeessä ja Satakunnassa. Etelä-Pohjanmaalla pellosta maksettiin vuokraa 260 euroa hehtaarilta vuonna 2013.
Tiedot perustuvat MTT:n kannattavuuskirjanpitotuloksiin.
Kovimpia vuokria pelloista ovat 2000-luvulla maksaneet siipikarjatilat. Vuonna 2013 siipikarjatila maksoi peltohehtaarista keskimäärin 340 euroa, eli saman verran kuin Varsinais-Suomessa keskimäärin.
2000-luvulla sikatilojen maksamat peltojen vuokrat ovat nousseet rajusti, 180 eurosta 350 euroon.
Peltohehtaarista siis maksetaan sikatiloilla vuokraa liki kaksinkertaisesti se mitä vuosituhannen alussa.
Edullisimpia pellon vuokria ovat maksaneet lypsy- ja nautakarjatilat. Edellisvuonna nautatilojen maksama hehtaarivuokra oli keskimäärin 180 euroa.
Tuotantosuuntien välisiä eroja selittää niiden keskittyminen alueellisesti niihin maakuntiin, joissa peltojen vuokrat ovat suurimmat.
MTK:n tutkimuspäällikön Juha Lappalaisen mukaan vuokrahinnat ovat nytkähtäneet ylöspäin samalla, kun viljan hinta on noussut.
”Mutta ne eivät ole vastaavasti laskeneet, kun viljan hinta on tullut alaspäin.”
Lounais-Suomessa kilpailu pellosta näkyy muuta maata korkeampana hintana.
Vuokrahintojen vaihtelu on kuitenkin myös maakuntien sisällä suurta.
”Pienestä ja kivikkoisesta pellosta maksetaan aivan eri hintaa, kuin esimerkiksi porkkananviljelyyn soveltuvasta lohkosta”, Lappalainen sanoo.
Vuokrien nousulle 2000-luvulla ei Lappalaisen mukaan ole perusteita maataloustukien vuoksi, koska tuet eivät ole muuttuneet vuokria vastaavasti.
”Ne tilat, joilla kasvu on nähty kehitysmahdollisuutena, ovat valmiita maksamaan vuokrapellosta. Myös kotieläintiloilla lannanlevitykseen tarvittava peltoala voi nostaa vuokrahintoja.”
Eteläpohjanmaalla peltoja vuokrataan tyypillisesti 100–500 eurolla hehtaaria kohden, Ojaniemi kertoo. ”Haitari on todella iso, huhuja korkeammistakin hinnoista kuulee.”
Peltojen vuokraus on Ojaniemen mukaan aina kahden kauppaa ja lopulliseen vuokraan vaikuttaa valtava määrä tekijöitä.
”Vuokranantaja saattaa pitää tärkeänä, että pellot pysyvät viljeltynä. Vuokranantaja on monesti myös entinen viljelijä, joka saattaa tuntea sympatiaa vuokralaista kohtaan, jolloin hinta pysyy kohtuullisena.”
Myös naapuriavulla saattaa olla ratkaiseva rooli vuokrasopimuksen teossa pelkkien eurojen sijaan.
”Näitä on onneksi vielä paljon. Se pitää vuokria kohtuullisempana.”
Avoimessa kilpailutilanteessa vuokra saattaa kuitenkin kohota poskettomaksi, Ojaniemi sanoo.
”Lisämaalle ei välttämättä lasketa niin kovia kustannuksia siitä aiheutuvasta lisätyöstä tai kaluston kustannuksia.”
Jukka LehtineN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
