Jakutianhevoset matkasivat Siperian saloilta Suomeen
Kristina Mäkäläisen (kuvassa) 2-vuotias ori ja Anu Tarmon kaksi tammaa aiotaan opettaa käyttöhevosiksi niin ajolle kuin ratsastukseen. Neljäs tuotu jakutti on jo matkannut uuteen kotiinsa Inariin. Satu Pitkänen Kuva: Viestilehtien arkistoMIEHIKKÄLÄ
Jakutianhevosia ei tiettävästi ole viety Venäjän ulkopuolelle – ei ennen kuin neljän jakutin lauma tuotiin Moskovan seudulta Suomen Miehikkälään.
Miehikkälässa asuvan Kristina Mäkäläisen isä on kotoisin Jäämeren rannalta Tiksistä, Siperiasta. Sieltä on matkaa Sahan tasavallan pääkaupunkiin Jakutskiin vain tuhat kilometriä.
"Iskä kertoi minulle lapsena jakutialaisista hevosista, jotka elivät villeinä ilman hoitoa 60 asteen pakkasessa", Mäkäläinen muistelee.
"Hän muistaa, että hänellä oli lapsena keltaisesta hevosennahasta tehdyt karvakengät. Hevoset olivat hänen mukaansa yleensä keltaisia ja valkoisia."
"Iskä sanoi myös, että Jakutiassa hevosten pitoa voi verrata lähinnä poronhoitoon Suomessa. Paitsi kulkuvälineinä, niitä käytetään myös lihan ja maidon tuotantoon", Mäkäläinen lisää.
Yhdessä ystävänsä Anu Tarmon kanssa Mäkäläinen haaveili omasta jakutista. Kun elämäntilanne ja ruplan kurssi olivat oikeat, ystävykset lähtivät matkaan, Venäjälle hevosten ostoon.
"Hevosten kuljettaminen Siperiasta Pietariin on kallista ja hankalaa. Sitten netistä löytyi Moskovan seudulta ihminen, joka kasvatti jakutteja", venäjää osaava Mäkäläinen kertoo.
Ostajille kerrottiin, että jakutit ovat vähän normaalia sitkeämpiä hevosia, ja niillä voi ratsastaa aikaisemmin kuin tavallisilla hevosilla. Kenkiä ne eivät tarvitse. Tiedossa on kymmensenttinen talviturkki.
"Oli aika kokemus lähteä sinne, mutta hauska oli reissu. Olisiko siellä ollut kymmenen jakuttia, joista nappasimme neljä mukaan", sanoo Anu Tarmo.
Näistä neljästä yksi tamma, Myshka, oli syntyisin Jakutiasta. Sillä oli polttomerkit, ja sen korvat oli lovettu suomalaisten porojen tapaan.
Se jatkoi pian Suomeen tultuaan matkaa Tinja Myllykankaan Siperia-matkailuyritykseen Inariin, jossa mahdollisesti odotellaan ensi vuonna iloista perhetapahtumaa, mikäli ori Zardonis ehti onnistua suunnitelmissaan.
Ponit kesyyntyivät pian Suomeen tultuaan.
"Vähän kävimme syöttämässä leipää, niin ne alkoivatkin tulla lähelle. Ori on siellä takana ja komentaa niitä, pitää laumaa kasassa", Mäkäläinen toteaa.
Hänen omistamansa kaksivuotias Zardonis pitää nyt seuraa Tarmon tammoille Zolodinkalle ja Fialkalle.
"Tarkoitus olisi tehdä näistä käyttöeläimiä. Laittaa satulaa selkään ja ajaakin. Ne pärjäävät tosi pienellä ravinnolla ja syövät vaikka sammalta", Tarmo sanoo.
"Karva on ihan erilainen, kun sitä koskee. Suomenhevosen karva on tähän aikaan ihan sileä ja liimautunut hevoseen. Näillä se törröttää eri suuntiin", vertaa Mäkäläinen.
"Tuntuu, että siellä on kasvun varaa, nahka menee rullalle. Ehkä niiden pitää kerätä vararavintoa talveksi?"
Tulevaisuudessa ystävykset haluavat ehdottomasti päästä hevosostoksille Jakutiaan asti.
"Välimatkat saattavat tosin tuottaa ongelmia. Matkaa junaradan alkuun on Jakutiasta 800 kilometriä. Milläs me ponit saadaan sinne, jotta junalla pääsisi sitten 8‑000 kilometriä Suomen rajalle", Tarmo pohtii.
Satu Pitkänen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
