Perussahaus pitää pyörät pyörimässä
Sahoilla on takanaan usean heikon vuoden putki. Tänä vuonna tulokset nousevat jälleen pienelle plussalle. Terveen bisneksen tulostavoite jää kuitenkin kauas.
”Sahat ovat pystyneet kasvattamaan vientiä, mutta kotimaan kulutus taantuu. Sahatavaran hintojen nousu on jäänyt vaisuksi”, kertoo toimitusjohtaja Kai Merivuori Suomen Sahoista.
Sahauksen alamäki on jatkunut jo pitkään. Ensin ruotsalaissahat alkoivat napsia kauppoja halvan kruunun ja edullisen raaka-aineen turvin. Saksalaisetkin kasvattivat tuotantoaan.
Sitten tuli taantuma. Rakentaminen loppui Euroopassa. Uusia asiakkaita oli etsittävä muualta.
Sen seurauksena sahatavaran vienti Kiinaan, Japaniin ja Pohjois-Afrikkaan on kasvanut rajusti.
”Euroopan vienti veti kalliimpaa sahatavaraa. Kiinaan ja Afrikkaan kelpaa heikompikin laatu, ja esimerkiksi toimitusaikojen merkitys on pieni. Markkinarakenteen muutos painaa keskihintaa.”
Viennin veto on kääntänyt sahauksen nousuun. Kasvu on silti epävarmalla pohjalla.
”Pohjois-Afrikassa on uhkana poliittinen levottomuus. Siihen liittyy riski, jota on vaikea arvioida. Euroopan talouskasvun käynnistyminen on vastaavasti epävarmalla pohjalla.”
Jos kaikki menee hyvin, sahausta voisi nykykalustolla kasvattaa jopa kolme miljoonaa kuutiota.
Merivuoren mukaan sahausmäärien kasvattaminen on aika pitkälle kiinni myös metsänomistajista. Puukauppa on käynyt aiempaa tasaisemmin, mutta sen taso tukin osalta on silti selvästi matalampi kuin huippuvuosina.
”Nyt tukkia on tarjolla ja hinnoista keskustellaan. Aiemmin, vielä viime vuonnakin, oli tilanteita, joissa tukkia ei saanut liikkeelle edes rahalla.”
”Metsänomistajat ovat selvästikin ymmärtäneet, että tässä taloustilanteessa ei ole näkyvissä kantohintojen nousua. Sahat kuitenkin maksavat puusta hyvää hintaa markkinatilanteeseen suhteutettuna.”
Puun lisääntyneeseen tarjontaan vaikuttaa myös metsänhoitoyhdistysten aktivoituminen. Samoin puun sähköisellä markkinapaikalla on oma vaikutuksensa.
”Metsänomistajat näkevät, että puuta on tarjolla. Eli myös muut käyvät puukauppaa.”
Sahatavaran jatkojalostuksesta on puhuttu vuosikymmeniä. Sillä on haluttu parantaa sahojen kannattavuutta.
Merivuoren mukaan asia ei ole aivan yksiselitteinen. Ennen jatkojalostukseen ryhtymistä pitää miettiä koko arvoketju metsästä asiakkaalle.
Suomalaiset sahat ovat perinteisesti vieneet sahatavaraa vientimarkkinoilla jalostettavaksi. Tuotteita ja palvelua on kehitetty asiakkaiden tarpeiden mukaisesti.
”Se on perinteistä sahabisnestä. Me osaamme sen.”
Merivuori painottaa, että kannattamaton perussahaus ei muutu jalostuksella kannattavaksi. Muutamilla harvoilla tuotteilla ja riittävän suurilla määrillä lisäarvoa on kuitenkin mahdollista synnyttää.
”Esimerkiksi liimapuu toimii Japaniin. Eurooppaan sitä on vaikea myydä kovan kilpailun takia. Ne tekevät samaa tavaraa huonommasta raaka-aineesta keskellä markkinoita.”
Haastavaa jatkojalostus kuitenkin on saha-ammattilaisille. Se perustuu erilaiseen osaamiseen ja liiketoimintalogiikkaan kuin perussahaus. Jos sahalla tällaista kapasiteettia on, voi jalostaminenkin kannattaa.
Verkostoitumisen mahdollisuuksia itsenäiset sahat pääsevät kokeilemaan, kun suuret integraatit ovat vähentäneet sahatavaran jatkojalostusta.
Nyt katsotaan, kuka jatkossa toimittaa kotimaisille puutavarakauppiaille höylätavaraa.
Myös ikkunateollisuus ja sahat ovat luoneet toimivia verkostoja. Verkostoon saattaa kuulua ikkunatehtaan ja sahan välissä toimiva puutavaran jatkojalostaja, joka valmistaa aihioita.
”Verkoston avulla kukin voi keskittyä siihen, minkä osaa parhaiten. Siitä hyötyvät kaikki.”
Keski-Euroopassa tapahtuvan suomalaisen sahatavaran jatkojalostuksen haltuunotto ei ole toistaiseksi oikein onnistunut. Se vaatii yritykseltä markkinaosaamista, toimivia asiakassuhteita ja vakavaraisuutta.
Kovalla työllä siihenkin on mahdollisuuksia. Esimerkiksi seinäjokelainen Luoman Oy on pystyttänyt puutarhamökkien jatkojalostusta Keski-Eurooppaan asiakkaiden keskelle.
JARMO PALOKALLIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
