Turkki taiteilee idän ja lännen välissä
Tyytymättömyys nykypolitiikkaan näkyy Istanbulin kaduilla. Eija Mansikkamäki Kuva: Viestilehtien arkistoISTANBUL (MT)
Ajatelkaa nyt: maalla on kahdeksan naapuria ja joka suunnalla jokin kahnaus menossa.
Syyrian sota tuo pakolaisia, jännitteet piinaavat suhteita Armeniaan, Azerbaidžaniin, Iraniin ja Irakiin. Idässä hiertää kurdikysymys, ja lännessä vaivaavat Kypros ja vanha vihollinen Kreikka.
Samalla pitäisi neuvotella EU-jäsenyydestä ja pitää yllä hyviä suhteita Yhdysvaltoihin, Israeliin ja Venäjään, jonka kaasusta maa on riippuvainen.
Huhhuh! Ei käy kateeksi Turkin hallitusta, joka on samankokoinen kuin Suomen. Meillä sentään on vain yksi hellävaraisesti pideltävä naapuri ja muualla lähinnä merta.
Turkki on vanha suurvalta. Sen alueella on ollut maailman vanhimpiin kuuluvaa asutusta ja maanviljelyä sekä Rooman ja Osmanien valtakunnat. Historiankirjoista tutut Eufrat ja Tigris virtaavat vieläkin.
Kahteen maanosaan ulottuva Turkki on aina ollut suosittu sotatanner. Se on taiteillut tuhannet vuodet Euroopan ja Aasian välillä kumartaen ja pyllistäen vuoroin kummallekin.
Suuntauksen länteen aloitti tasavallan syntymisen jälkeen vuonna 1923 Mustafa Kemal Atatürk, ”turkkilaisten isä”.
Turkin historia lännen ja idän välissä on tuonut mausteensa kieleen, ruokapöytään ja katukuvaan.
Maan länsimaisimmassa kaupungissa Istanbulissa naisia näkee minishortseissa ja mustissa umpikaavuissa. Ilmassa kaikuvat moskeijoiden kutsuhuudot ja baarien amerikkalainen poppi. Taivasta hipovat moskeijoiden minareetit ja modernit pilvenpiirtäjät.
Turkilla voisikin olla kokonsa ja strategisen sijaintinsa puolesta enemmän vaikutusvaltaa, mutta sen ongelmana on vanha suurvallan asenne.
”Oikeassa olemisen asenne on syvällä. Aina ollaan valmiina neuvomaan muita, mutta ei saada selvitettyä omia lähikysymyksiä, kuten Kyprosta ja Armeniaa”, eräs Turkki-asiantuntija kuvaa.
Asenne kuuluu myös Turkin hallituksen EU-neuvottelijan Egemen Bagisin puheesta.
”En ole EU:n Turkki-ministeri, vaan Turkin EU-ministeri, ja teen, mitä maamme etu vaatii. Me kuljemme pystypäin.”
Turkin nykyinen presidentti Abdullah Gül on linjannut, että maasta tulee yksi Euroopan vahvimpia talouksia 2010-luvulla ja kaikkein vahvin vuoteen 2050 mennessä.
EU aloitti Turkin jäsenyysneuvottelut kahdeksan vuotta sitten, mutta niissä on edetty hitaasti. Turkki ei tunnusta EU-maa Kyprosta, vaan pitää sen pohjoisosaa turkkilaisena.
EU taas on ollut viime vuodet kiireinen omien kriisiensä kanssa, eikä Turkkikaan ole hinkunut Kyproksen ja Kreikan laskuja kuittaamaan.
EU:ssa on myös pelätty Turkin suurta kokoa, islamia ja sijaintia. EU saisi rajanaapureikseen muun muassa Irakin ja Syyrian. Jäsenyys tekisi Turkista EU:n suurimpia jäsenmaita, mikä on saanut Ranskan ja Saksan haraamaan sitä vastaan.
Kyselyissä turkkilaisistakin enää vain kolmannes kannattaa maan EU-jäsenyyttä.
”Unkari, Tšekki ja jopa meitä köyhemmät Romania ja Bulgaria ovat EU:n jäseniä, mutta me emme ole. Haluaisimme, mutta meitä ei hyväksytä”, sanovat tavalliset ihmiset Istanbulissa.
”EU on ollut Turkkia kohtaan aivan kohtuuton. Ensin päätettiin aloittaa jäsenyysneuvottelut, sitten ne aloitettiin ja sitten niiden ei annettu edetä”, ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) sanoo.
Pari viikkoa sitten neuvottelut nytkähtivät eteenpäin, kun aluepolitiikkaa koskeva luku avattiin.
Turkissa uskonto on ollut valtiosta niin tiukasti erillään, etteivät huivia käyttävät naiset ole saaneet valtion virkaa. Kymmenessä vuodessa Turkki on uudistunut, päässyt puheväleihin kurdipuolueen kanssa ja vähentänyt armeijan vaikutusvaltaa.
Uudistusten takana on ollut sama mies, joka keräsi ensin vaaleissa 50 prosentin kannatuksen, mutta saa nyt kansan kaduille.
Monen mielestä uskonnollinen pääministeri Recep Tayyip Erdoğan on alkanut kääntää politiikkaa vanhoillisemmaksi ja hallitus on alkanut holhota uskonnolla uudistusten makuun päässyttä kansaa.
Turkkilaisia on erityisesti suututtanut valtion puuttuminen sananvapauteen, aborttioikeuteen ja alkoholin käyttöön, samoin poliisin vahvistaminen ja huhut kuolemanrangaistuksen palauttamisesta.
Pääministerin mielestä mellakoita ovat lietsoneet muut maat. Se suututti EU:n, ja poliitikkojen tapaamisia peruttiin. Myös ulkomaista toimittajaa vältellään.
Viime viikkojen mielenosoitukset ovat kuitenkin saattaneet vaikuttaa EU:hun myönteisesti.
”On ajateltu, että Turkki joutuu muuttamaan lainsäädäntöään ja että jäsenyyden jarruttamisen jatkaminen olisi lisännyt EU-vastaista mielialaa”, Tuomioja sanoo.
Jos katsoo toista entistä suurvaltaa, Unkaria, näyttää siltä, että into uudistuksiin on suurimmillaan ennen EU-jäsenyyttä. Myös sen pääministeri on kuohuttanut kansaa ja EU:ta lakimuutoksillaan.
Turkin seuraavat vaalit ovat ensi vuonna. Oppositiosta ei uskota olevan kansan avuksi, sillä siltä puuttuu yhteinen sävel.
Turkkia pidetään porttina Lähi-itään ja myös edullisena tuotantomaana. Moni ulkomainen yritys tosin teettää siellä autoja ja vaatteita, mutta vie voitot muualle.
”Ulkomaiset yritykset eivät ole toistaiseksi pelästyneet levottomuuksia eivätkä hidasta EU-jäsenyystietä. Talouskasvu kiinnostaa sijoittajia”, Turkin Finpro-vientitoimiston johtaja Samil Yavan sanoo.
Suomalaisista maassa on tietotekniikka-, energia-, ympäristö-, kone-, rakennus- ja paperiyrityksiä, kuten Componenta, Metso, Huhtamäki, Kone ja Konecranes. Stockmann aikoo lisätä tekstiilituotantoaan, koska Turkki on lähellä.
Tuorein menijä on varainhoitoyhtiö Taaleritehdas. Se uskoo Turkin talouden vahvistuvan idänporttina.
Maatalousvienti ei juuri kannata, sillä Turkki on itse maailman suurimpia tuotantomaita.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
