Oululaisen jälkiuunileivän ruis nyt täysin suomalaista

Tanssija Minna Tervamäki totesi Kalle Oivaselle, että rukiin viljely kuulostaa samalta kuin balettitanssijan ura: Ennen kuin taito syntyy, vaaditaan pitkä tie ja paljon työtä. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto

Fazerin Oululainen-jälkiuunileivät leivotaan eilisestä lukien sataprosenttisesti suomalaisesta rukiista.

Fazer julkisti neljä vuotta sitten lupauksensa, jonka mukaan se aikoo vuodesta 2016 eteenpäin valmistaa kaikki Oululainen-tuoteperheen ruisleivät täysin kotimaisesta ruisraaka-aineesta.

Nyt on saavutettu yksi välietappi, kun kotimaista raaka-ainetta riittää jo kaikkiin jälkiuunileipiin, Fazer Leipomoiden tuotekehitysjohtaja Heli Anttila kertoi torstaina.

Oululaisen jälkiuunileipien tuoteperheeseen kuuluu neljä eri tuotetta.

Viime vuonna niitä myytiin 12 miljoonaa pakkausta.

Oululainen-merkin lisäksi yritys myy leipää Fazer-merkillä. Jatkossa tavoitteena on tehdä myös esimerkiksi Puikulat ja Real kotimaisesta rukiista, mutta tavoitetta kohti edetään pikku hiljaa.

Kotimaisen rukiin viljelyn edistämiseksi on tehty työtä koko ketjun voimin.

Vuonna 2011 Fazer Leipomot, Fazer Mylly ja Boreal Kasvinjalostus perustivat Pro Ruis -yhdistyksen, jonka tavoitteena on parantaa rukiin viljelyn edellytyksiä ja lisätä rukiin suosiota. Jäsenkunta on sittemmin laajentunut merkittävästi.

Yhdistyksen perustamisaikaan Suomen ruisomavaraisuus oli vain 30–40 prosentin luokkaa.

Tällä hetkellä ruista on kylvössä 36 800 hehtaaria. Kahdenkymmenen viime vuoden aikana syysrukiin viljelyala on ollut tätä suurempi vain kerran. Jos koko ala talvehtii ja tuottaa kunnon sadon, Suomen ruisomavaraisuus saattaa pitkästä aikaa nousta sataan prosenttiin.

Fazer Mylly on muutamassa vuodessa kuusinkertaistanut rukiin viljelysopimustensa määrän, toimitusjohtaja Pekka Mäki-Reinikka kertoo.

Maanviljelijä Kalle Oivanen Nousiaisista kertoi Fazerin tilaisuudessa kylväneensä ensimmäiset rukiinsa vuonna 1968. Viljelyssä on ollut vain parin vuoden tauko Suomen liityttyä EU:n jäseneksi.

Oivanen kertoo saaneensa vanhoista ruislajikkeista välillä kuudenkin tonnin hehtaarisatoja, mutta ongelmana olivat lakoontuminen ja siitä johtuvat laatutappiot.

1990-luvulla tarjolle tulleet uudet hybridilajikkeet ovat hänen mukaansa vieneet rukiin viljelyn kokonaan uuteen aikakauteen.

”Niillä on iso satopotentiaali ja laatu säilyy.”

Ruis on nyt tilan pääkasvi, jota parhaimmillaan on ollut viljelyssä lähes 50 hehtaaria.

Oivanen ihmettelee, miten rukiin keskisato Suomessa voi olla 3,2 tonnia hehtaarilta, kun hybridilajikkeet tuottavat 8–9 tonnia hehtaarilta.

”Kylvöaika ja -pohja ratkaisevat”, hän neuvoo.

”Rukiin pitää kehittää syksyllä vahva juuristo ja verso, niiden avulla se kestää talven sekä kevään hankalat olot.”

SATU LEHTONEN

Avaa artikkelin PDF