KOULUPÄIVÄKIRJA Hallinto lamauttaa
Suomalaisiin sivistys- ja kasvatustavoitteisiin on kuulunut, että opintien aloittavalla lapsella on turvallinen oppimisympäristö.
Ensiksi on lähikoulu opetella askeleita suureen maailmaan. Siellä on turvallinen opettaja-auktoriteetti. Pienessä tutussa ympäristössä voi kukin luonteensa mukaisesti tutustua ystäviin, solmia siteitä. Lapsi voi hahmottaa koulun pienoismaailman. Ei mikään ihme, kun perhemallit ovat mullistuneet vuosikymmenten aikana, että koulusta on tullut lapsen turvallisimpia yhteisöjä.
Tällä hetkellä suunta on toinen, viis kasvatustavoitteista. Raha ratkaisee. Niinpä kotikaupungistani Vantaalta kuuluu kummia.
Sain kokea, kun Vantaa oli vuosikymmeniä eräs maamme johtavista koulukaupungeista. Vantaa otti vastaan 1960-luvun kiivaan maaltamuuton. Opettajat joutuivat soveltamaan (ja oppimaan) uusia tapoja, kun oppilasaines vaihteli. Rakennettiin uusia lähikouluja. Opettajaakin innosti, kun oli hallinnon tuki sekä materiaalihankinnoissa että uusissa kasvatuskokeiluissa.
Nyt kotikaupunkini riisuu koulua säästöjen varjolla. Koulujen johtokunnat poistetaan. Kouluavustajia vähennetään. Vanhat lähikoulut suunnitellaan purettavaksi. Tilalle tulee muutama jättikoulu, ehkä yksi itään, yksi keskelle ja yksi länteen. Oppilaat joutuvat kodeistaan pujottelemaan mitä erilaisimmissa liikenneruuhkissa mammutteihin.
Voihan olla, että Vantaa antaa suuntaa koko kunnalliselle koululle maassa. Yksi koulu suurkuntaan. Miten on mahdollista, että näin suurta kasvatusjärjestelmän purkamista johtavat vain materiaalisuunnittelijat ja hallinnon kaavaihmiset?
Vantaa, Espoo ja Helsinki ovat vuosikymmeniä kilpailleet uusista kunta-asukkaista. Voisi sanoa, että kohta itsensä hengiltä. Velkaa on otettu, kun ei ole uskallettu kilpakumppanin vuoksi nostaa veroäyrin hintaa. Kun nyt pitää ”säästää”, sanottakoon reilusti että leikata, se otetaan koulusta.
Kotikaupunkini tapaisissa suurissa kunnissa olisi ensisijaisempiakin karsintakohteita. Rahaa on palanut tontti- ja maakeinotteluissa, kaavoituksessa, huvirakentamisessa ja yltiöpäisessä ostosparatiisien houkutteluissa. Siellä paikat kiiltävät, mutta koulut homehtuvat.
Yksi säästökohde olisi koulun liian suuren hallinnon purkaminen. Ehdotankin, että jos kaupunki lomauttaa opettajia, koko hallinto jalkautetaan viikoksi kenttäkouluun. Sinne vaan luokkiin opettamaan sivistys- ja koulutoimenjohtajat, opetuspäälliköt, kiinteistöjohtajat, kuraattorit ja kanslistit. Kuraattorit ja psykologit heille mentoreiksi. Jos ei opetustaito riitä, niin kouluavustajiksi.
Niin – kaatuisiko hallinto viikossa. Voisi kaatua. Saataisiin kenttäkokemusta, millaisen sotkun hallinto saa, kun se poistaa koulusta opettajat.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
