"Villisikakannan kasvun hallintaan tarvitaan paikallisia metsästäjiä, muutama innokas kaupunkilaismetsästäjä ei riitä"
Villisikakannan tihentymäalueella Kaakkois-Suomessa kannan arvioidaan pienentyneen vuodesta 2016.
Metsästyksen järjestäminen on sitä helpompaa, mitä useampi metsästäjä on metsästysseuran jäsen, sanoo Suomen Metsästäjäliiton Kymen piirin toiminnanjohtaja Erkki Pentinniemi.”Villisikakannan koon pienentyminen kaakossa perustuu osaavaan ja tehokkaaseen metsästykseen”, sanoo Suomen Metsästäjäliiton Kymen piirin toiminnanjohtaja Erkki Pentinniemi.
Kaakossa villisikakannan koosta on tehty vuosittain arvio jo ennen kuin Luonnonvarakeskus Luke ryhtyi kehittämään omaa kannanarviointimenetelmää. Sekä Luken hirvenmetsästäjiltä kokoamat havainnot että kaakon oma kanta-arvio tukevat arviota kannan laskusta.
Vuoden 2016 marraskuussa villisikojen määräksi on arvioitu 925 ja viime vuoden marraskuussa arvio oli 696 villisikaa.
Tulevaisuudessa villisiat levittäytyvät eri puolille Suomea, sanoo Pentinniemi.
”Kannan kasvun hallintaan tarvitaan paljon metsästykseen sitoutuneita paikallisia. Muutaman innokkaan kaupunkilaismetsästäjän panos ei riitä.”
Pentinniemi kiittelee Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan metsästäjien korkeaa järjestäytymisastetta. Metsästyksen järjestäminen on sitä helpompaa, mitä useampi metsästäjä on metsästysseuran jäsen.
Kymessä riistanhoitomaksun maksaa vuosittain noin 16 400 metsästäjää ja metsästysseuroissa on 16 900 jäsentä. Into metsästää villisikaa on kova, ja esimerkiksi villisikojen liikkeistä tietoja välittävä hälytysjärjestelmä on vuosien saatossa hiottu nopeaksi ja kattavaksi.
Vertailun vuoksi Pentinniemi kertoo, että Uudellamaalla runsas 8 000 metsästäjää kuuluu metsästysseuroihin ja yli 20 000 metsästäjää ei kuulu mihinkään seuraan.
Metsästäjäkunnan ukkoutuminen ja maaseudulla asuvien ihmisten väheneminen ovat toki haasteita myös meillä, toteaa Pentinniemi.
Yleisesti ottaen koko maassa villisika haastaa metsästäjät. Se on ovela vastustaja, joten metsästäjän pitää opetella villisian metsästyksen niksejä. Myös sääolosuhteet vaikuttavat metsästyksen onnistumiseen.
”Kymen piirin alueella Venäjän raja ja rajavyöhykkeen läheisyys hankaloittavat metsästystä. Koiraa ei voi käyttää rajan läheisyydessä, ja villisiat tietävät varsin hyvin olevansa turvassa vyöhykkeellä. Ne myös pakenevat mielellään Venäjälle.”
Toinen villisikojen levittäytymistä edesauttava ja metsästystä haittaava tekijä on kasvava karhukanta itärajan tuntumassa.
Karhut ovat oppineet hyödyntämään villisioille tarkoitettuja ruokintapaikkoja. Ne karkottavat villisiat ruokintapaikoilta sekä metsästäjät kyttäyskopeista, sillä alueella viihtyvä karhu voi aiheuttaa vaaratilanteita norkoilemalla ruoka-apajien äärellä.
Pentinniemi ei usko, että Suomessa on tarvetta pelätä samanlaista villisikakannan kasvua kuin Ruotsissa.
”Ruotsissa villisikoja tarhattiin vielä 2000-luvulla, jotta kanta saataisiin kasvuun. Etelä-Ruotsi tarjoaa myös villisioille elinolosuhteet, jotka muistuttavat Keski-Eurooppaa.”
Villisikakanta kasvanut liki neljänneksen - "kantaa rajoitettava tautivaaran vuoksi"
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
