VIERASKOLUMNI Suomi ei ole nuppineulan pää
Yhteiskunnallisen keskustelun valtavirta ei tunnista Suomen alueellisen organisoitumisen vaihtelevaa maantiedettä.
Useimmat keskustelijat asuvat pääkaupunkiseudulla. Heidän tulkintansa Suomesta perustuu kapeaan minimetropolinäkökulmaan.
Sama pätee myös valtamedioiden toimittajiin. He tyytyvät toistamaan pääkaupunkiseudun tutkimuslaitosten ja lobbareiden keskiarvoistavia, Suomen maantiedettä tunnistamattomia katsantoja.
Kansalaisten arki on kuitenkin paikallisyhteisöissä eikä valtapuhunnan keskiarvotodellisuudessa. Suomi ei ole nuppineulan pää, vaan erilaisten paikallisyhteisöjen monimuotoinen mosaiikki.
Yritykset käydä keskustelua muusta kuin nuppineulan pään näkökulmasta ovat mahdottomia.
Jos esimerkiksi arvovaltaisessa seurassa nostaa kysymyksen maaseudun merkityksestä Suomen kilpailukyvyn tekijänä tai alueellisen keskittymisen seurauksista yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, saa vastaansa hymähdyksiä ja kiusaantunutta kehonkieltä. Nopeasti palataan tärkeiksi arvioituihin asioihin. Mistä ei osata puhua, siitä vaietaan.
Keskiarvoistava ja kansalaisten maantiedettä tunnistamaton katsanto on juhlinut viime vuosien hallintouudistuksissa.
Ylhäältä annettujen väestöpohjien arvioidaan kohtelevan kansalaisia yhdenvertaisesti. Mitä siitä, jos lähin palvelupiste siirtyy kymmenien kilometrien päähän. Saman väestöpohjan oletetaan takaavan yhdenvertaiset palvelut.
Väestöpohjiin perustuva yhdenvertaisuusajattelu johtaa kuitenkin epäoikeudenmukaisuuteen ja kansalaisia asuinpaikan perusteella syrjiviin käytäntöihin.
Valitettavinta on, että suuruuden logiikan sisäistäneet väestöpohjauskovaiset kuvittelevat vilpittömästi toimivansa kansalaisten parhaaksi.
He uskovat vakaasti, että kuntien koon kasvattaminen vahvistaa paikallisuutta ja turvaa lähipalvelut. Valtionhallinnon keskittäminen on heidän keinonsa parantaa kansalaisten turvallisuutta, arjen sujuvuutta ja maamme kilpailukykyä. Heidän mielestään 15 työ- ja elinkeinotoimistoa takaavat maan kaikissa osissa asuvien kansalaisten työvoimapalvelut.
Poliisilaitosten vähentäminen lähes kymmenesosaan entisestä on paikallisten poliisipalveluiden ja erityisesti maaseudun asukkaiden turvallisuuden lisääntymisen riemuvoitto.
Uusin esimerkki Suomen maantieteellisten olosuhteiden ohittamisesta saatiin tänä kesänä, kun Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ilmoitti, että ajokortin edellyttämän ajokokeen suorituspaikkakuntia vähennetään useilla kymmenillä, koska pienten paikkakuntien liikenneympäristöt eivät ole riittävän monipuolisia.
Perusteluna ovat EU:n ajokorttidirektiivin vaatimukset.
Suomen paikallisyhteisöjen vertaaminen Keski-Eurooppaan ontuu pahasti. Olisi hyväksyttävä, että Suomessa liikenneolosuhteet ovat erityisesti maaseudulla aivan erilaiset. Tämän Trafi voisi kohteliaasti ilmoittaa EU:n komissiolle.
Suomen ajo-opetuksen soisi myös jatkossa perustuvan omiin vaihteleviin olosuhteisiimme, jossa ajokokeen voisi suorittaa myös väljemmän yhdyskuntarakenteen alueilla.
Liikenteen turvallisuusviraston linjaus asettaa toteutuessaan kansalaiset jälleen kerran eriarvoiseen asemaan asuinpaikan perusteella. Erityisesti syrjäisten maaseutualueiden asukkaiden ajokortit kallistuvat, vaikka juuri niillä ollaan autosta erityisen riippuvaisia. Samalla karsittavien paikkakuntien autokoulut ovat vaarassa menettää toimintaedellytyksensä.
Trafin maantiedettämme oivaltamaton kaavailu on jälleen yksi askel kohti keskitettyä ja kuihtuvien paikallisyhteisöjen Suomea.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
