Seitsemän heinää tyynyn alle
Juhannusyön taikakimpun voi koota vaihteeksi heinistä. Hunajaista tuoksusimaketta, purppuranpunaista järviruokoa... Kasvitieteen professori kehottaa tutustumaan heiniin, sillä ne pitävät meidät hengissä.
Kuva: Markku VuorikariJuhannuksen tienoo on oivallista aikaa tunnistaa kukkivia heiniä. Ilman kukintoja homma menee turhan vaikeaksi.
Heinäharrastuksen alkuun auttaa tuore tunnistusopas Heinät ja sarat Suomen luonnossa. Helsingin yliopiston kasvitieteen professorin Jouko Rikkisen kokoama opas on ensimmäinen lajiaan Suomessa.
Kaikki heinät eivät ole timoteitä
Helsingissä sijaitsevan Annalan kartanon niityiltä puskee jos jonkinlaista kortta.
Rikkinen bongaa koiranheinän jo kaukaa. Nimi tulee röyhystä eli kukinnosta, joka on alkukesästä tassunmuotoinen.
Hyvänä rehukasvina tunnettu koiranheinä on kulkeutunut Suomeen ihmisen mukana, kuten monet muutkin heinät.
Seuraavaksi Rikkinen poimii käteensä muutaman puikulakukintoisen heinän.
”Kaikki tämmöiset ovat timoteitä ihmisille.”
Tarkkaan ottaen professorin kourassa huojuvat nurmipuntarpää ja näin alkukesästä vielä astetta heiveröisempi nurmitähkiö eli timotei. Jälkimmäisen jäykkä korsi kutsuu pujottamaan siihen metsämansikoita.
Timotein jalostus rehukasviksi alkoi jo 1700-luvulla.
Heinät tuovat levän pöytään
Korret mökkitien laidalla ovat ihmiselle elinehto, sillä ravintomme pohjautuu heinäkasveihin. Ne maistuvat eläimille ja huojuvat pelloilla jalostettuina viljoina. Sarat puolestaan ovat tärkeitä kasveja turpeen muodostumisen kannalta.
Joskus heinistä on harmia. Uutta taimikkoaan varjeleva metsänomistaja saattaa päästää ilmoille muutaman ärräpään. Saatikka sitten viljelijä, jonka pellolla mellastaa juolavehnä.
Suomessa kasvaa noin 150 heinälajia ja liki 90 saralajia. Ne kaikki lisäävät luonnon monimuotoisuutta.
Heinien kuvia ja tunnistusvinkkejä voi etsiä myös verkkopalvelusta http://www.helsinki.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
