Suomi – sydämeni maa
SANA SUNNUNTAIKSI
Jeesus sanoi:
”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
Hän esitti heille myös vertauksen:
”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.”
Luuk. 21: 25–33
Suomi – sydämeni maa
En kykene sinua arvostelemaan
En karuja kasvojasi moittimaan
En elämään sinusta piittaamatta
En edes unia nää, sinuun viittaamatta
Suomi – sydämeni maa
Olen syliisi synnytetty
Hienoon henkeesi hellitetty
Olen poikasi kaikkialla
Hehkut suonissani maailmalla
Suomi – sydämeni maa
Jos voisin sinua vähän rakentaa
Jos lapsiasi hieman armahtaa
Jos edellisten työtä aavistuksen arvostaa
Jos tulevia, jo tänään rakastaa
Suomi – Olisit sydämeni maa !
Kirjoitin yllä olevat rivit itsenäisyyspäivän aamuna vuonna 1996. Yhä tuntuu hienolta olla adventin siniristisuomalainen – juhlistaa kansallispäivää ja odottaa kristittyjen Joulua.
Ehkäpä juuri juhlapäivän jälkeisenä arkiaamuna käy ilmi, mitä tekoa me oikein olemme tässä maapallon kansojen suuressa perheessä.
Suomalaisten unelmat on rikottu monta kertaa historiamme varrella. Parhaiten luonteemme tulee ilmi siitä, miten nousemme ylös ja keräämme unelmiemme sirpaleet – lähdemme yhdessä liikkeelle etsimään ja luomaan uusia unelmia.
Tämänkin ajan maailma on täynnä pelkoa, epävarmuutta ja uhkaa. Tässä suhteessa Nasaretin Mestarin sanat toisen adventin evankeliumissa ovat mitä ajankohtaisinta asiaa.
Toivottavasti itsenäinen Suomi ei ole mikään umpioitu säilykepurkki, joka lojuu omissa liemissään, vaan niin kuin mehevä metsä, jossa tuulen kaataman vanhan puun tilalle on aina pyrkimässä tukku terhakkaita taimia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
