Kanta-Hämeenmetsätilakaupassaon myyjän markkinat
HÄMEENLINNA (MT)
”Kyllä täällä on myyjän markkinat. 30–40 prosenttia yli metsätaloudellisen arvon ei ole mikään epätavallinen kauppahinta”, kertoo Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Eija Vallius.
Vaikka metsätilojen hinnat seudulla ovat puunkasvatuksen tuottoihin verrattuna korkeat, Vallius ei pidä ilmiötä kuplana.
”Tilaa ostettaessa pitää sitoa merkittävästi enemmän pääomaa suhteessa puunkasvatuksen tuottoihin, mutta toisaalta maan arvo vain kasvaa näillä leveysasteilla.”
Vallius arvioi, että seuraukset metsätaloudelle ovat kahtalaiset.
Myönteisenä hän pitää sitä, että korkea hinta kannustaa perikuntia myymään metsänsä. Silloin ne eivät jää kuolinpesän haltuun lahoamaan.
Toisaalta osa ostajista hankkii metsää virkistysarvojen vuoksi, jolloin palsta voi jäädä metsätalouden ulkopuolelle.
Metsänomistajaa saattaa ilahduttaa, että omaisuuden arvo nousee. Väestön pakkaantumisella etelään on kuitenkin kääntöpuolensakin.
”Omakotitaloalueita rakennetaan valtavasti. Ympäröivää metsää kaavoitetaan herkästi lähivirkistysalueiksi, jolloin metsän käsittelyä aletaan rajoittaa.”
Asemakaava merkitsee, että hakkuille tarvitaan maisematyölupa. Joissakin kunnissa se tarvitaan jopa ensiharvennuksille. Kun lupa maksaa satoja euroja, harvennus voi painua tappiolliseksi.
Valliuksen mielestä kuntaliitoksissa on vaarana, että keskuskaupunkien metsäelinkeinosta vieraantuneet toimintatavat siirtyvät maaseudulle.
”Vaikka ollaan Etelä-Suomessa, ollaan silti maaseudulla. Tehokkainta edunvalvontaa olisi saada metsänomistajia ja metsäalan asiantuntijoita kuntien ja kaupunkien luottamuselimiin.”
Metsänomistajien sivuuttamiseen Vallius on törmännyt myös Luonnonsuojeluliiton Koulumetsä-hankkeessa, jossa etsitään koulujen ja päiväkotien opetuskäyttöön soveltuvia lähimetsiä.
Hankkeen verkkosivuilla maanomistajat mainitaan yhteistyökumppanina. Valliuksen kokemuksen mukaan yksityisiä metsänomistajia ei ole kuitenkaan riittävästi tiedotettu ja pyydetty mukaan suunnitteluun.
”Idea sinänsä on hyvä, mutta on tärkeää, että toiminta perustuu metsänomistajan vapaaehtoisuuteen, kuten Metso-ohjelman henkeen kuuluu, ja ettei yksityismetsien käyttöä aleta rajoittaa kaavoituksella.”
Valliuksen mukaan metsänhoitomaksun merkitys Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen tuloissa on vähentynyt koko 2000-luvun.
Jos kyselyiden tulokset pitävät paikkansa ja kaksi kolmesta jatkaa jäsenmaksun maksamista, sen muuttuminen vapaaehtoiseksi uuden lain myötä tuskin horjuttaa yhdistyksen toimintaa.
Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistys on sen verran suuri, että palvelutarjonta voidaan pitää monipuolisena.
Vallius soisi, että metsänomistajat muistaisivat omien yhdistystensä merkityksen puukaupan kilpailun ylläpitäjänä ja edunvalvojana.
”Toivoisin, että metsänomistajat ja päättäjät ymmärtäisivät, että edunvalvonta on muutakin kuin palveluiden tuottamista. Toiminnan tavoite kulminoituu siihen, että puun ostosta kilpaillaan eikä hintaa poljeta.”
Rikkidirektiivi on aihe, joka saa metsäelinkeinojen puolesta toimivan naisen tuohtumaan.
”Teollisuuden edunvalvonta on pettänyt, ja päätös vaikuttaa koko metsäsektoriin. On kuin hölmöläisten peiton jatkamista, että poliittista päätöstä joudutaan jälkikäteen kompensoimaan valtion tuella.”
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
