Kemihaara on uskon asia
Tarinoilla on kautta aikojen ohjattu politiikkaa. Tästä on väitöskirjoja ja teorioitakin. Tarinoita on tehty tieten tahtoen haluttujen vaikutusten ja tavoitteiden saavuttamiseksi. 1930-luvulla luotiin väkevä tarina ihmisrodusta ja sillä ohjattiin aikansa mittapuun mukaan koko Euroopan sivistyneintä kansakuntaa.
Aina ei tarinaa tehdä etukäteen, vaan tapahtumat lähtevät kasvamaan omaa rataansa. Lopulta siitä kehkeytyy ”suuri tarina ”, ja aivan lopuksi ”uskon asia”, jolla ohjataan jopa akateemisen koulutuksen saaneita ihmisiä, poliittisia päättäjiä ja tavallista kansaa. Tästä on hyvä esimerkki Kemihaara, kaksi suota Pelkosenniemen yläpuolella.
Kemihaara-tapauksessa tarinaa ei tehty etukäteen. Tarina kehittyi vähitellen. Ensin Kemihaara oli väline ympäristöhallinnon luomisen vauhdittamiseksi, sitten väline vihreän puolueen profiloitumiseksi ja lopuksi väline uskollisuuden ja nöyryyden osoittamiseksi EU-komissiolle.
Kemihaara, eli Vuotos-alue eli Kokonaapa ja Jänkäläisen aapa, on aivan tavallinen Keski-Lapin suoalue. Sen linnusto ei poikkea millään erityisellä tavalla Kolarin, Kittilän, Sallan tai Sodankylän vastaavanlaisten ja -kokoisten vetisten suoalueiden linnustosta. Vastaavanlaista lettoisuutta löytyy kymmeniltä suoalueilta Lapissa.
Kemihaara-tarinalla ja ihmisrodun tarinalla on yhtymäkohtia. Tarina on ja sen pitää olla monisyinen, vaikea, tieteellinen, pelottava ja niin teoreettinen, että tavallinen ihminen ei arkijärjellä voi sitä käsitellä. Näin tulee tai tehdään politiikka-asiasta uskonasia.
Kemihaara on suuri uskonasia, valitettavasti.
Kirkko-instituutio on ehkä menettänyt otettaan ihmisiin, mutta ihmisten kaipuu ja taipumus uskomiseen ei ole miksikään muuttunut. Sitä osoittaa viikko sitten valmistunut entisen ympäristöministeri Jouni Backmanin johtaman työryhmän mietintökin. Kemihaaran monikäyttöjärvi ei kelvannut työryhmälle.
Jaakko Ylitalo
Rovaniemi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
