Yhtä kansanryhmää pidetty lujilla jo kauan

Maanviljelijöitä on sorrettu siitä lähtien, kun Arvo Salo 1960-luvulla halusi tappaa talonpojan päivässä, kirjoittaja sanoo. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto

Nykyään puhutaan vihasta. Mutta yksi kansanryhmä on saanut kokea jo sukupolven ajan vihaa ja vainoa. Se on ollut maaseutu ja viljelijät.

Aluksi viha kohdistui suuriin tiloihin ja myöhemmin pieniin. Niitä ovat viljelleet sodankäyneet miehet perheineen ja sitten jälkeläiset.

Tilastot kertovat, että noin 300 000 tilasta on jäljellä vain 60 000 tilaa.

Kaikki alkoi jo 60-luvulta, kun Arvo Salo julkisesti kuulutti, että pitää tappaa talonpoika päivässä. Siitä asia levisi poliittiselle kentälle.

Sitten tuli Lipposen ajat, nahkurin orret ja isäntien uhot. Annettiin sellainen kuva, että EU:n tullessa tilat tulevat niin suuriksi ja elinvoimaisiksi, että ei mitään tukia edes tarvita.

Asiat konkretisoituivat Hemilän aikana. Silloin oli jo kyse valtiovallan ja viranomaisten toimista. Pienten tilojen kohdalle lyötiin punainen leima, missä luki, että ’elinkelvoton’, vaikka monet tilat olivat kelpo kunnossa – mutta olivat viranomaisten mielestä pieniä?

Vielä näinä päivinäkin tilusjärjestelyissä on oltava pakolla mukana. On selvää, että ahtaammalle sielläkin pienet joutuvat. Jos on vuokrannut maata, sitä ei saa enää itselleen takaisin, ilman suuria sanktioita.

Tikestä tiedustellaan alvariinsa, että millainen maatila Teillä vielä mahtaa olla? Jokin rakennetutkimus meneillään ja sekin lakisääteinen.

Kaavoittajat tekevät kaikkensa, että maaseudulle ei voi rakentaa. Muissa ammateissa pitäisi jatkaa työelämää – vaan maaseudulla ei sallita sellaista. Ei edes perinnebiotoopin hoitoa.

Tänäkin päivänä eräs istuva kansanedustaja (Donner) ilmoittaa, että hän vihaa maataloutta. Ja jokaisen ’kotialttarilla’ (TV) nämä jaritervot ja kalleisotalot pilkkaavat päivittäin ’leipä suussa’ - kun sanotaan.

Kaiken tämän ohella päivitellään, kuinka maaseutu autioituu ja kaikki palvelut katoavat. Puhutaan luonnon monimuotoisuudesta ja kestävästä kehityksestä sekä luontoarvoista että kulttuurista.

Jopa Stalin balsameissaan olisi hyvillään, kun tietäisi miten tilat on Suomesta hävitetty.

Mutta sitkeitä ovat olleet palstaviljelijät, pienviljelijät ja pienet maatilat. Sodan jälkeen ne tekivät kaikkensa elintarvikkeiden puolesta. Omavaraisuus tulikin Suomeen. He rakensivat yhteiskuntaa innolla ja voimalla sekä talkoilla – ja valmista tulikin.

Esko Rajala

Ilmajoki

Avaa artikkelin PDF