Juhlimme Snellmania ja maamme äitejä
huidunperä
Olemme tulleet toukokuuhun ja ennättäneet juhlia vappua ja viettää yleisvaltakunnallista suomalaisen työn päivää.
Kylvöpelloille ei vappuna vielä menty. Viime viikkojen pakkasyöt ovat hidastaneet kevään tuloa.
Työt pelloilla toki alkavat vähitellen samalla, kun kansakunta tässä kuussa viettää niin kansallisia kuin kirkollisia juhlapäiviä.
Helatorstai osuu huomiseen. Tämän kuun kahdentenatoista vietämme sekä suurten mittojen valtakunnallista äitienpäivää että maamme suurmiehen J. V. Snellmanin vuotuista juhlapäivää. Komea on valtakunnallinen liputuksemme molempien kunniaksi.
Kouluissamme ohjataan näinä päivinä maan nuorisoa, etenkin nuorimpia, molempien arvon ja kansallisen merkityksen tiedostamiseen. Lämmöllä ja viisaudella todetaan maan äitien suuri, perhekohtainen ja valtakunnan käsittävä merkitys. Samalla varmaan muistetaan koululaisille korostaa Snellmanin suurta kansallista merkitystä.
Erikoinen on ollut suurmies J. V. Snellmanin henkilöhistoria. Hän syntyi 1806 pohjalaissyntyisten merikapteeni Kristian Snellmanin ja hänen puolisonsa perillisenä Tukholmassa.
Isä oli opiskellut Uppsalassa, ja perhe asui Tukholmassa vuoteen 1813, jonka jälkeen muutettiin Kokkolaan.
Pojasta tuli ”Oulun koulun” kasvatti. Vuonna 1822 hän lähti opiskelemaan Turun yliopistoon, joka oli silloin maamme ainut lajissaan. Samalla kaksi muuta maamme tulevaa suurmiestä, Elias Lönnrot ja J.L. Runeberg, aloittivat siellä opintonsa.
Vuonna 1835 Snellmanista tuli filosofian tohtori. Hän oli opiskellut Saksassakin, ja kotimaahan palatessaan hänellä oli tuomisinaan filosofi Hegelin kuulu oppi kansalaisyhteiskunnan rakentamiseksi. Teko oli erityisen viisas maamme ollessa silloin Venäjän suuriruhtinaskunta. Radikaalit ylilyönnit olisivat voineet koitua maallemme kohtalokkaiksi. Snellmanin ohjaamina ne saatettiin välttää, todetaan kansallisarkistomme juhlateoksessa, joka ilmestyi 2006 Snellmanin 200-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.
Viisaasti Snellman valtio-oppiteoksessaan totesikin yhtenäisen kansallishengen suuren merkityksen maallemme. Kansakunnan oli pyrittävä inhimilliseen sivistykseen, joka kussakin historian vaiheessa on korkein mahdollinen. Siten kansakunta pystyy turvaamaan itsenäisyytensä.
Kiintoisaa on havaita, että samaan päämäärään pyrki toiminnassaan Santeri Alkiokin nuorisoseuraliikkeemme johdossa toimiessaan.
Snellman oli toiminnaltaan ja merkitykseltään maamme suurmies, mutta venäläiset vallanpitäjät eivät sallineet hänelle yliopistomme professuuria eikä Snellman siirtynyt Ruotsiinkaan haettuaan sinne kahdesti.
Snellman sai sitten yläalkeiskoulun rehtorinviran Kuopiossa. Kansallinen herättäjämme perusti samalla 1844 ensimmäisiin suomenkielisiin lehtiin kuuluneen Maamiehen Ystävän Kuopiossa. Merkittävä oli hänen toimintansa suomen kielen hyväksi.
Ajat muuttuivat Snellmanille suotuisiksi, kun Aleksanteri II nousi Venäjän valtaistuimelle.
Tiedemiesura lähti ratkaisevaan nousuun. Hänet aateloitiin, nimitettiin senaattoriksi ja valtiontaloutemme hoitajaksi.
Kuusi vuosisataa oli Suomi ollut Ruotsin vallan alla. Virkamiehemme ja oppineemme olivat olleet meillä heikäläisiä. Nyt suomalaiset Snellmanin mukaan elivät keisariuden alla ”väkevässä rauhassa”. Suomi oli hänen mukaansa nyt pääsevä maamme viralliseksi kieleksi.
Snellmanin toivomus toteutui, kun Aleksanteri II saapui 1863 Suomeen vierailulle. Hän tapasi keisarin Parolassa, ja vaikutti silloin siihen, että vielä samana vuonna saatiin asetus suomen kielen oikeuksista voimaan. Suomesta tuli maan virallinen kieli.
Samalla Snellman sai aikaan rahanuudistuksen. Saatiin Suomen markka. Rupla siirtyi meillä historiaan.
Snellman sai aatelisarvon 1866 ja osallistui ritariston edustajana valtiopäiviimme 1860–1870-luvuilla. Monia muita tehtäviään olivat muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden seuran esimieheys ja Suomen Hypoteekkiyhdistyksen puheenjohtajuus.
Ennen kaikkea Snellman tieteellisellä toiminnallaan ja lehtimiehenä eli ”huutavan äänenä korvessa” oli valtiomiestemme historian merkittävimpiä. Filosofina hän oli saksalaisen hegeliläisyyden edustaja ja oli 1840-luvun alussa toiminut Saksassa ja Ruotsissakin.
Valtiomies, tiedemies, filosofi ja yhteiskunnallinen kirjailija jätti maallisen elämänsä 75 vuoden iässä 1881.
Maaseudun väestöä aikanaan suuresti kiinnosti, että hän vuonna 1844 oli alkanut julkaista suomenkielistä Maamiehen Ystävä -lehteä Kuopiossa.
Sellainen juhlittava valtiomies meillä maamme äitien keralla sunnuntaina!
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
