Ruokokaton alla on vilpoisaa
Helteellä täällä on vilpoisaa ja myrskylläkin hiljaista, Usko Paananen kiittääkattoaan. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoPIHTIPUDAS (MT)
Suomessa olisi laadukasta järviruokoa ja kaikki syyt lisätä ruokojen käyttöä kattojen ja miksei seinienkin rakennusaineena. Tiedon puute ja asenteet kuitenkin jarruttavat ruokokattojen yleistymistä.
Tämä on sääli ainakin Usko ja Taina Paanasen mielestä. He saivat ruokokattoisen talonsa valmiiksi 10 vuotta ja 3 kuukautta sitten. Sen jälkeen he ovat olleet taloonsa tyytyväisiä jokaisena päivänä.
Ruokokatto on kesällä viileä, talvella lämmin, ja parhaimmillaan se on rajuilmalla.
”Talo on niin hiljainen, että myrskyn ääntä pitää käydä kuulostelemassa ulkona.”
Ongelmia ei ole kymmenessä vuodessa ilmennyt.
”Mutta onhan takuuaikaakin jäljellä vielä 70 vuotta”, Usko Paananen naurahtaa.
”Toimittajat kysyvät aina näitä samoja”, Paananen sanoo.
”Vastaan heti, että katto ei vuoda. Edellytys tälle on tietysti, että kate tehdään kunnolla. Siinä on nelinkertainen kiristys.
Hyvin tehty ruokokatto myös kestää. Virossa on purettu yli sata vuotta vanhoja kattoja ja todettu, etteivät ne olleet muuttuneet lainkaan.
Ruokokatto on helteellä viileä. Ruoko imee itseensä kosteutta ja haihduttaa sitä. Haihtuva vesi sitoo lämpöä ja viilentää.
Jyrsijät ja muut pikkuotukset eivät viihdy katossa. Ruoko erittää piihappoa, joka on kasvin oma suojakeino tuhoeläimiä vastaan.
Ruokojen säilyvyyttä parantaa myös harjalle asennettava kupariviiste. Kupari on itsessään desinfioivaa ainetta.
”Virossa samaan tehtävään on käytetty katajakeppiä, mutta kupari taitaa olla tehokkaampaa.”
Paanasten tytär Heidi Paalatie teki muutama vuosi sitten kandidaatin opinnäytetyön ruokokatteen käytöstä Suomessa ja totesi, että käytön yleistymisen esteenä on muutama syy yli muiden. Tietämättömyys, asenteet ja kaluston puute vaivaavat ja vahvistavat toistensa vaikutusta.
”Virossa, Tanskassa ja Hollannissa tämä kate on varsin yleinen. Myös Saksassa halutaan käyttää ruokoa, vaikka sitä ei kasva omassa maassa. He käyttävät Balaton-järven heikkolaatuista ruokoa.
Suomessa järviruoko olisi erittäin hyvin rakentamiseen sopivaa. Perinteet ja kulttuuri kuitenkin puuttuvat”, Usko Paananen vahvistaa.
Suomenlahden toisella puolen asiat ovat toisin. Neuvostoaikana ruokokattoja ei tehty. Heti kun ”edistyksen valta” oli murtunut, ruokomestarit alkoivat kouluttaa uusia osaajia, ja perinne jatkuu vahvana.
Virosta tulivat Paanasen katon tekijätkin. Kolmen miehen porukka teki katon parissa viikossa.
Ruokokatto ei ole halpa ratkaisu. Paanasten katon hinta kymmenen vuotta sitten oli noin kolminkertainen muihin materiaaleihin verrattuna.
Tai mikä nyt on halpaa. Jos katto kestää ihmisiän ilman korjauksia, kustannus vuotta kohden ei ole suuri.
Kun talo on kahdeksankulmainen, ei katon teko millään aineella olisi ollut kovin helppoa.
Paanaset käyttivät ruokoa myös talon rossipohjassa ja seinärakenteissa rakennuslevyn tapaan.
Ruokokaton teko ei ole aivan joka pojan työtä.
”Siinä ei auta oikaista missään kohtaa. Sen vuoksi kaikista ei ole ruokokaton tekijöiksi.”
Paananen ehti oppia tämän kantapään kautta.
”Katoimme ensin ulkorakennuksen talkoovoimin. Päättelimme jostain syytä, että kiinnityspisteitä ei tarvita 20 sentin välein ja harvensimme välin puoleen metriin. Katosta tuli vuotava.
Pitäisi opetella työ ensin ja vasta sitten alkaa parannella sitä”, Paananen huokaisee.
Katto kyllä korjaantui itsestään muutaman vuoden jälkeen. Oikeiden työtapojen tärkeyden se kuitenkin ehti Paanaselle opettaa.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
