Terveiset sadan vuoden takaa
Siltasaari vuoden 1912 postikortissa. Kunnallisneuvos Niilo Helanderin valtaisa huvila tuhoutui vuoden 1941 pommituksissa. Helanderin auto oli ilmeisesti kaupungin ensimmäinen. Vasemmalla Heinolan Polttimo Oy:n päärakennus Forskullassa. G H Andersson Kuva: Viestilehtien arkistoHEINOLA (MT)
Heinola-aiheiset postikortit kertovat elämänmenosta yli sadan vuoden ajalta. Ensimmäinen maisemakortti lähetettiin pikkukaupungista vuonna 1899.
Postikorteille oli kysyntää, kun kaupungissa toimi sekä opettajaseminaari että venäläisiä kesävieraita houkutellut kylpylä.
”Venäläiset tulivat tänne Heinolaan varsinkin ensimmäisen maailmansodan aikana, kun he eivät päässeet Keski-Euroopan kylpylöihin”, postikorttikirjojen toimittaja Matti Aalto kertoo.
”Kun Neuvostoliitto hajosi, Heinola-aiheisia postikortteja alkoi tulla Viron kautta Suomen keräilymarkkinoille.”
Kymijoki oli tärkeä uittojoki, jolla myös matkustajia, tavaroita ja postia kuljettaneet höyrylaivat seilasivat.
Uitto oli Aallon mukaan todennäköisesti yksi syy siihen, että siltojen ja puistojen kaupunkiin perustettiin paljon puunjalostusteollisuutta.
Aalto on kerännyt Heinola-aiheisia postikortteja poikkeuksellisen kauan. Harrastus alkoi pikkupoikana, kun hän sai ensimmäiset kortit isoäidiltään.
”Isoäitini Anna Aalto piti täällä sekatavarakauppaa 1920-luvulla. Hän tilasi kauppaansa Heinola-korttien sarjan, joka meni hyvin kaupaksi kaupungin kesävieraille.”
Muutamia isoäidiltä peräisin oleva kortteja on päätynyt myös kesäkuussa julkistettuun postikorttikirjaan.
Kirjan kortit on kuvattu kaikkiaan neljän innokkaan keräilijän kokoelmista.
Yllättäen kirjaan saatiin ainutlaatuista täydennystä belgialaisesta nettihuutokaupasta.
”Vanha työkaverini on intohimoinen keräilijä, jolla on valtavan hieno Hämeenlinna-kokoelma. Hän oli huutanut Belgiasta 120 Heinola-aiheista postikorttia ajatellen, että ne kiinnostavat minua.”
Ja kiinnostivathan ne. Joukossa oli paljon sadan vuoden takaisia maisemakortteja, joita kukaan ei ollut aiemmin nähnyt.
”Rupesin lukemaan korttien tekstejä. Aika pian niistä selvisi kiinnostava tarina”, Aalto kertoo.
Postikorttien ahkerimmaksi lähettäjäksi paljastui Forskullan viinanpolttimon kirjanpitäjä Esther Thomé, joka on jäänyt kaupungin historiaan itsenäisyystaistelijana.
Kortit matkasivat Heinolasta Ranskaan, jonne Estherin ”kära lilla vän”, rakas ystävä Inga oli muuttanut.
Inga oli viinanpolttimon omistajan Gustav Appelbergin tytär, josta tuli ranskalaisen kreivin Jacques de Milleretin puoliso.
Kreivin suku omisti tunnetun Haut Brionin viinilinnan Bordeaux’ssa.
Rakkaustarina alkoi, kun ranskalaiskreivi pelastettiin Kymenvirralla sattuneen veneonnettomuuden jälkeen Forskullaan.
Postikorttikirja kurkistaa moniin Heinolan historiallisiin tapahtumiin, esimerkiksi sisällissodan jälkimaininkeihin.
”Vanhemmat ja isovanhemmat ovat kertoneet näistä tapahtumista paljon, sillä vuoden 1918 rintamalinja kulki Heinolan pohjoispuolella. Valkoiset yrittivät kaksi kertaa vallata kaupunkia kunnes punaiset lähtivät lopulta pakoon.”
”Tarinat alkavat elää uudella tavalla, kun katselee näitä postikortteja”, Aalto pohtii.
Aalto on tehnyt pitkän työuran Lemminkäisen viestinnässä.
Historiaa opiskellut mies sai työssään tehdä monia historiikkeja, joista saatu kokemus edesauttoi postikorttikirjojen tekemistä.
Yhteistyötä tarvittiin paljon sekä vanhojen heinolalaisten että asiantuntijoiden kanssa.
Postileimoista voi päätellä, että posti kulki viime vuosisadan alkupuolella nopeasti, jopa samana päivänä Heinolasta Helsinkiin.
Junatkin kulkivat silloin täsmällisesti. Kortin lähettäjä saattoi kirjoittaa, että ”tulen huomenna kello 18.02:n junalla”.
”Postikortti oli oman aikansa Facebook”, Aalto luonnehtii.
Heinolan lisäksi oman postikorttikirjansa ovat saaneet muun muassa Mikkeli, Toijala, Hyvinkää, Viipuri, Sortavala ja Helsinki.
”Viimeksi yhteydenottoja tuli Paimiosta. Sielläkin on kirja tekeillä.”
Postikorttikirjoille on sosiaalista tilausta, Aalto arvelee.
”Kun suuret ikäluokat ovat eläkeiässä, oman suvun menneisyys alkaa kiinnostaa. Myös nuoremmilta on tullut kivaa palautetta.”
TARJA HALLA
Matti Aalto, Harri Antinranta, Pauli Ihamäki ja Taisto Lehmusvuori: Terveisiä Heinolasta! Historia elää postikorteissa. 200 sivua.
Heinola-Seura ry. Porvoo 2013.
Matti Aalto ja Pauli Ihamäki: Rakkaudesta Heinolaan. Postikorttien kertomaa.
190 sivua. Heinola-Seura ry ja Heinolan
Postimerkkikerho ry. Hämeenlinna 2009.
”Tarinat
alkavat elää
uudella
tavalla, kun
katselee näitä
posti-
kortteja.”
”Kortin
lähettäjä
saattoi kirjoittaa, että tulen huomenna
kello 18.02:n
junalla.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
