Polttopuita pinotessa syntyi idea omalaatuisesta saunasta – kaikki puutavara saatiin omista metsistä

Janne Rantalan klapisauna lämpiää juhannuksena pitkän kaavan mukaan. "Juhannussaunaan kuuluu ainakin kunnon vihta." Kuva: Johannes Tervo

Harmaantunut rakennus näyttää aivan satujen tontun mökiltä. Mutta se on sauna, jonka puolitoista tonnia painava kertalämmitteinen tiilikiuas takaa pehmeän ja pitkäkestoisen löylynautinnon.

Erikoiseksi rakennuksen tekee seinien ulkovuoraus, joka tehty klapeista.

Kaikki sai alkunsa, kun Ilmajoen Luoman kylällä asuva Janne Rantala päätti rakentaa omaperäisen saunan.

”Ensin suunnittelin betonista saunaa maan alle läheiseen pellonrinteeseen. Lopulta tulin siihen tulokseen, että saunan pitää olla tässä pihapiirissä”, Rantala kertoo.

Keväällä aloin rakentaa ja juhannuksena päästiin ottamaan ensimmäiset löylyt.

Rakennus on saanut lyhyessä ajassa kauniin harmaan pinnan. Sitä voisi luulla satavuotiaaksi. Kuva: Johannes Tervo

Rantala oli kaatanut haapaa takkapuiksi omasta metsästä. Polttopuita pinotessa miehen mielessä välähti: klapeista syntyisi hieno saunan julkisivu.

”Itse suunnitteluun ei mennyt kovin kauan. Keväällä aloin rakentaa ja juhannuksena päästiin ottamaan ensimmäiset löylyt.”

Sauna on lämpöeristetty. Katto on tehty haapalaudasta ja aluskatteena on huopa.

Kolmeen eri ilmansuuntaan avautuvat ikkunat tekevät saunasta raikkaan ja valoisan. Rakennusvaiheessa eteen tuli yllätyksiä, mutta alkuperäinen suunnitelma toteutui.

”Sauna on sisältä pikkuisen liian matala. Kiukaan puolesta huonekorkeutta olisi voinut olla enemmän. Halusin kuitenkin säilyttää rakennuksen pienet mittasuhteet, koska ne ovat silmälle mukavat ulkoapäin katsottuna.”

Rantala ei pidä haapapuuta parhaana mahdollisena rakennusmateriaalina, mutta tähän tarkoitukseen se sopi hänen mukaansa mainiosti.

Haapa on kuivattuna hyvin lahonkestävää. Se myös patinoituu kauniin harmaaksi jo yhden kesän jälkeen.

”Tosin viime kesänä saunan ulkolaudat vaalenivat, koska ampiaiset keräsivät laudoista harmaan puuaineksen pesänrakennusmateriaaliksi”, Rantala sanoo.

Klapisauna on käytössä lähinnä kesäaikaan. Leutoina kesäiltoina Rantala saunoo usein pitkän kaavan kautta. Saunan yhteydessä on terassi, jossa voi vilvoitella.

Klapin sisään kaiverretusta kolosta kurkistaa isännän yllätys. Kuva: Johannes Tervo

Kertalämmitteinen kiuas ei sovi hätäisille. Lämmittäminen kestää noin kolme tuntia, jonka jälkeen saunan pitää antaa tasaantua jonkin aikaa.

”Kiuasta on lämmitettävä niin kauan, kunnes kivet ovat punaiset. Jos kivet ovat hyväkuntoiset, seuraavana aamuna saa vielä kunnon löylyt.”

Myös perinteinen tukkilukko syntyi omin käsin. Kuva: Johannes Tervo

Yksityisyrittäjänä toimivalle muurarille puun työstäminen antaa hyvää vastapainoa.

Suurin tenkkapoo tuli saunanoven tukkilukkoa tehdessä, koska ovi ei saa mennä takalukkoon. Lukkoa suunnitellessa vierähti useampi ehtoo ja pohjalaista sisua tarvittiin.

”Helpompaa olisi ollut hakea rautakaupasta valmiit saunan rakennusvärkit, mutta se ei ole minun juttuni. On hienompaa, kun saa ideoida ja rakentaa kaiken alusta saakka itse.”

Klapisaunaa voi pitää varsinaisena ”lähituotteena”, koska kaikki puutavara on kaadettu läheltä. Esimerkiksi ikkunanpielien pihlaja on peräisin viereisen Kyrönjoen rannasta.

”Kaikki rakennusmateriaalina käytetty puu on kaadettu omasta metsästä ja tuotu tukkeina tänne. Olen sirkkelöinut, höylännyt ja työstänyt kaiken itse. Tästä saunasta löytyy monta kädenjälkeä.”