Syysvehnät ruosteessa

Hukkakauran röyhyt ovat nousseet viljakasvustojen ylle ja ensimmäiset siemenet ovat itämiskykyisiä. Nyt on kiire tehdä ensimmäinen hukkakaurankitkentäkierros ja myös tarkastaa hukkakaurantorjuntakäsittelyjen teho.

Ohran verkkolaikku on edennyt voimakkaasti vähäsateisillakin alueilla. Etelä-Suomessa esiintyy syysviljoissa ruosteita, joiden siirtyminen kevätviljoihin voi poutasäässä olla hyvin nopeaa. Tiheissä kevätvehnäkasvustoissa esiintyy härmää.

Lohkoilla, joilla kasvitautitorjuntaa ei ole vielä tehty tai se on tehty rikkakasviruiskutuksen yhteydessä, on havaintojen tekeminen nyt ajankohtaista. Kemiallinen torjunta on mahdollista tähkälletulon alkuvaiheeseen ja punahometorjunnassa kukinnan alkuun saakka. Valmisteiden varoaika on 35 vuorokautta.

Hyväkuntoisessa kasvustossa ylälehtien ja tähkän suojaaminen on ajankohtaista ja merkittävä turva sadon muodostukselle.

Jos tähkän tai röyhyn esiin tullessa on ollut sateista, riski Fusarium-sienten aiheuttamille punahomeille on suurempi kuin poutasäässä.

Ensimmäiset oireet näkyvät tähkässä jyvän värimuutoksena rusehtavaksi. Alue laajenee ja vähitellen siihen voi kasvaa punertavaa, pehmeää rihmastoa. Mikäli jyvä kehittyy, se on pieni ja väriltään usein harmahtavan ruskea.

Punahomeen etenemistä voi hillitä siihen hyväksytyillä valmisteilla varoajat huomioiden.

Siemenlevintäiset kasvitaudit ohran viirutauti sekä lentonoki ovat parhaimmin nähtävissä tähkimisen alussa. Näihin eivät kasvustoruiskutukset tehoa, mutta havainnointi on tarpeen erityisesti, jos sato on suunniteltu siemeneksi.

Tähkä-ja vehnäsääskien tarkkailu on ajankohtaista vehnän kukintavaiheeseen saakka. Torjuntakynnys oranssinkeltaisella tähkäsääskellä on keskimäärin sääski kuutta tähkää kohti, sitruunankeltaisella vehnäsääskellä sääski kolmea tähkää kohti. Paras sääskien havainnointi- ja torjunta-aika on illalla tuulen tyynnyttyä.

Viljojen tähkissä ja röyhyissä voi paikoin esiintyä viljakirvoja. Viljan tultua tähkälle kirvojen torjuntakynnys on yli kymmenen kirvaa kortta kohti, ja kemiallinen torjunta on erittäin harvoin tarpeen.

Hernekääriäisen lento alkaa jo hiipua Etelä-Suomessa. Hernekääriäisen torjunta kohdistetaan kuoriutuviin toukkiin aikuisten esiintymishuipun ja lämpösumman perusteella.

Torjuntatarve ja -ajankohta määräytyvät lohkokohtaisesti feromonipyydystarkkailun ja herneen käyttötarkoituksen perusteella. Kukkivan hernekasvuston käsittely pyretroideilla on sallittua vain mehiläisten lentoajan ulkopuolella, kello 21–6.

Hernekirvaa esiintyy paikoin, ja lämpimässä se lisääntyy nopeasti. Kirvat tulee torjuttua mahdollisen hernekääriäistorjunnan yhteydessä, jolloin erillinen torjunta ei välttämättä ole tarpeen. Kirvatorjunnan kynnysarvo ylitetään, jos kirvoja on kukinnan aikana 10 prosentissa versoja ja keskimäärin 5–10 kirvaa saastunutta versoa kohti.

Rehevissä härkäpapukasvustoissa esiintyy suklaalaikkua. Mikäli oireita esiintyy ja kasvusto on hyväkuntoinen voi suklaalaikkua torjua Amistar-, Switch- ja Topsin M-valmisteilla.

Kaalikoin ja puiden perhostoukkien tarkkailu öljykasveilla on edelleen ajankohtaista. Kaalikoin torjunta on mahdollista pyretroidi- ja pyretriinivalmisteilla varoajat huomioiden kukinnan jälkeen, jos litujen vioitusriski on suuri. Kaalikoin torjuntakynnys on muutama toukka kasvia kohti.

Liduissa on paikoin havaittu litusääsken ja rapsikärsäkkään toukkia. Niitä ei voi enää torjua.

Rypsin ja rapsin pahkahomeriski on vahvojen kasvustojen vuoksi paikoin suuri. Pahkahomeriskiä lisää taudin esiintyminen lohkolla tai sen lähietäisyydellä jonakin neljästä edellisestä kesästä. Torjuntavaiheessa pahkahomeen oireet eivät vielä ole nähtävissä.

Pahkahomeen torjunta on vielä mahdollista myöhemmin kylvetyissä kasvustoissa. Torjunta tehdään täyden kukinnan aikaan ensimmäisten terälehtien varistessa.

Pahkahomeen oireet kuminassa alkavat näkyä. Varsinkin kosteissa oloissa pahkahomeen vioittamat oransseiksi ja kuitumaisiksi muuttuneet varret lakoontuvat ja mätänevät helposti. Lisäksi kuminassa voi olla versolaikkua, joka on oireiltaan selvärajaisempaa ja tummempaa.

Kuminanrengaspunkin vioituksia on havaittu kuminakasvustoissa oletettua vähemmän. Punkin vioittamat kasvit erottuvat muusta kasvustosta vaaleina tai vaaleanpunertavina laikkuina, joissa on havaittavissa kukkakaalimaisesti epämuodostuneita kukintoja. Vioittuneisiin kukintoihin ei muodostu siemeniä.

Perunaruttoa on havaittu yksittäisillä ruiskuttamattomilla perunapelloilla eri puolella Suomea. Ruttoruiskutuksista on syytä huolehtia. Sateisilla seuduilla sopiva ruttoruiskutusten uusintaväli on noin 7 vuorokautta niin kauan kuin perunan kasvu on nopeaa.

Omenakääriäisen munintalento on mantereella ohi ja toukkien alkuvioituksia on nähtävissä. Myös pikkuhedelmäkääriäisen vioitusta voi esiintyä. Pihlajanmarjakoin lento on myös pääosin ohi, muninta on pysynyt pihlajilla siellä, missä pihlaja marjoo kohtalaisesti tai runsaasti. Ensimmäiset vioitukset omenalla ovat nähtävissä heinäkuun alusta alkaen.

Hedelmäpuupunkki ja omenankellastajapunkki lisääntyvät nopeasti lämpimän sään vallitessa. Raakileiden vioitusriskin vuoksi öljypitoisten ruiskutteiden käyttöä on vältettävä etenkin helteisen sään vallitessa.

Jos lehdissä on rupilaikkuja, torjunta on tarpeen kosteissa oloissa.

Mansikan sadonkorjuun lopulla tarkkaillaan kasvustosta mansikkapunkin vioitusoireita. Etenkin nuorilla istutuksilla on kannattavaa torjua mansikkapunkki tehokkaasti jo ennen punkkien leviämistä kasvustossa.

Ennakoiva biologinen torjunta petopunkkien avulla on paikallaan jos oireita ei vielä näy. Kemiallinen torjunta on tarpeen, jos oireilevia kasveja esiintyy laajemmin kuin pieninä pesäkkeinä. Vanhemmissa kasvustoissa mansikkapunkin runsas vioitus on hyvä syy uudistaa lohko.

Vadelman sadonkorjuun yhteydessä tarkkaillaan vattukuoriaisen vioituksia ja arvioidaan näin kuoriaistarkkailun (valkoansat) toimivuutta ja torjunnan tehoa. Lounais-Hämeen havaintojen mukaan vattukuoriaista on ansoissa ja kasvustossa esiintynyt vain vähän.

Vatunäkämäpunkin ja sen yhteydessä esiintyvän vadelman lehtiläiskäviruksen vioitusoireita esiintyy Glen Amplen lisäksi myös muun muassa Ottawalla. Talvituhoista kärsineiden kasvustojen uudet versot voivat nyt olla terveempiä kuin edellisenä vuonna.

Vihannespunkki voi avomaallakin vielä helteisen sään vaikutuksesta lisääntyä haitallisesti, etenkin jos pyretroidivalmisteita on käytetty tuholaisten torjuntaan.

Kausihuoneissa biologisella torjunnalla petopunkkien avulla voidaan pitää vihannespunkki kurissa.

Myös vatunäkämäpunkkiin petopunkit vaikuttavat ainakin jossain määrin.

Herukoilla pysyvästi elävät lehtikirvat, etenkin ojukkakirva mustaherukalla ja karviaiskirva karviaisella ja herukoilla ovat hyötyneet lämpimästä kasvukaudesta.

Karviaispistiäisten toisen sukupolven toukkia esiintyy nyt lehtiä syömässä. Herukansilmukoin esiintymisen seurantaa feromonipyydyksillä jatketaan, pyydyksiin tulee myös isompia ruostekääriäisiä, joiden toukat vioittavat lehtiä loppukesällä.

Herukanvarsisääsken vioittamia, lakastuvia oksia voi poistaa ja hävittää toukkineen.

Lämpösummiin perustuvan ennusteen mukaan pikkukaalikärpänen aloittelee toista lentoaan koko Etelä- ja Keski-Suomessa.

Lämpösummiin perustuvan ennusteen mukaan porkkanakärpänen aloittelee vähitellen toista lentoaan Kaakkois-Suomessa.

Kasvukauden tehoisa lämpösumma oli 9. heinäkuuta Jokioisilla 704 päiväastetta.

MTT Kasvinsuojelupalvelu

www.mtt.fi/kasper

Avaa artikkelin PDF