2 – 3 = 12
Otsikon laskutoimitus on suomalaista susimatematiikkaa.
Viime vuoden virallisten tietojen mukaan keskipohjalaisessa Perhon pitäjässä oli kaksi sutta. Tammikuussa 2013 niistä tapettiin luvatta
kolme. Maaliskuussa paikalliset metsästäjät laskivat lumijäljet ja saivat tulokseksi 12 sutta.
Laskutoimitus on yhtä uskottava kuin nykyinen suomalainen suurpetopolitiikka.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) antoi helmikuussa kovan paineen alaisena
viisi pihasuden tappolupaa. Entisiäkin poikkeuslupia oli silloin käyttämättä seitsemän.
Ministeriön kala- ja riistaosasto velvoitti
Suomen riistakeskuksen selvittämään, minne
päin Suomea pihasusiluvat pitäisi myöntää. Riistakeskus pani alueneuvostot töihin.
Ongelmasusia oli alueneuvostojen mukaan
Kainuussa, Keski-Suomessa, Pohjanmaalla, Pohjois-Hämeessä, Pohjois-Savossa ja Satakunnassa, yhteensä enemmän kuin viisi.
Saatuaan tiedot valtakunnallinen riistaneuvosto totesi, ettei sen toimivaltaan kuulu poikkeusluvista päättäminen eikä asian ohjeistaminen. Neuvoston mielestä poikkeusluvat
pitäisi kohdistaa alueille, joilta on kirjattu
eniten havaintoja tai saatu ilmoituksia susien vierailuista asutuksen läheisyydessä.
Sen sijaan valtakunnan neuvosto suositti, että
poikkeusluvin tapahtuvat susien poistot olisi
tehtävä viranomaisten valvonnassa. Luvansaajan olisi myös nimettävä metsästykseen
johtaja ja varajohtaja hirvijahdin tapaan.
Lisäksi riistaneuvosto kehotti metsästäjiä välttämään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (Rktl) julkista arvostelemista. Erimielisyyksien riepottelu julkisesti on valtakunnan riistajohtomiesten mukaan harrastajakunnan etujen vastaista.
Tämä närkästytti muutkin metsästäjät
kuin Hämeen Sanomien Jukka Viitaniemen,
joka kolumnissaan moitti lähestymistapaa
jälkibreshneviläiseksi. Ongelmat eivät poistu keskustelu kieltämällä.
Vasta vuoden toimineen riistakeskusorganisaation Viitaniemi arvelee olevan syntymässään säikähtänyt ja hakevan toimintakulttuuriaan.
Viime viikolla Suomen riistakeskus myönsi
kahden pihasuden tappoluvat. Satakunnasta Köyliön ja Huittisten alueelta saa tappaa
kahden viikon aikana yhden suden, Kainuusta Kuhmon Lentualta samoin yhden.
Samalla riistakeskus hylkäsi kolme hakemusta. Aiemmin tänä vuonna on hylätty useita.
Yksi hakemus vedettiin pois, kun Äänekosken pihasusi (Keuruulla pannoitettu Kilu) lähti
Satakuntaan.
Suomen luonnonsuojeluliiton maakunnalliset
piirit ovat ryhtyneet tivaamaan riistakeskusalueilta hävinneistä susilaumoista. Suomen riistakeskuksen johtaja ja maakunnalliset
riistapäälliköt ovat kohteliain sanakääntein
ilmoittaneet, että vain Rktl on oikea taho
selvittämään asiaa.
Riistantutkimuksen mahdollisuudet
asioiden selvittämiseen hupenevat siihen
tahtiin kun metsästäjät lakkaavat ilmoittamasta havaintojaan suurpetoyhdyshenkilöille ja
nämä lopettavat niiden kirjaamisen Tassu-
järjestelmään.
Vapaaehtoisuuteen perustuva suurpetojen havainnointijärjestelmämme on pahassa
uskottavuuskriisissä.
Väittely petomääristä ei rajoitu Suomeen.
Europarlamentaarikoistamme ainakin kaksi kyselee kirjallisesti EU:n luontokomissaarilta, mitä hän aikoo tehdä Suomen susikannan
pelastamiseksi.
Vihreiden Satu Hassin toimenkuvaan
kyselyt kuuluvat jo puoluetaustalla peilaten. Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen kampittaa kirjelmillään puoluetoveriaan ministeri
Koskista, joka luovii Suomessa ristiriitaisissa paineissa.
Kuinka paljon euroedustajamme vievät viestiä epävirallisesti ja suusanallisesti, on hämärän peitossa. Luontojärjestöjen edustajat ovat
samassa kuorossa vähintään yhtä äänekkäitä.
EU-lobbareita on toki toisellakin puolella, metsästäjien, karjankasvattajien ja maaseudun asukkaiden asialla.
Suomessa ei ainakaan vielä ole ryhdytty
siirtämään susia ilmateitse. Ruotsalaiset
lennättivät naarassuden viime viikolla poronhoitoalueelta helikopterilla etelään.
Kyseinen susi sai kyydin jo neljännen kerran. Kolme kertaa se on tullut jalkaisin takaisin.
Ruotsalaislehti Dagens Nyheter laski
kolmen susilennon maksaneen neljä miljoonaa kruunua.
reijo.vesterinen@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat