Viljelijälomakkeille tarvitaan 33 metriä pitkä pyykkinaru
Kiuruveteläinen maanviljelijä Kaisa Huttunen kävi maanantaina luovuttamassa maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikölle Jaana Husu-Kalliolle 33-metrisen byrokratiapyykkinarun.
Viljelijöiden vuosittaista lomakerumbaa havainnollistettiin elokuussa Huttusen maatilalla järjestetyssä avointen ovien tapahtumassa. Tuolloin ripustetuista lomakkeista kertyi 25-metrinen byrokratiapyykkinaru.
Maanantaihin mennessä naruun oli kertynyt lisää lomakkeita, ja se oli kasvanut 33-metriseksi.
”Vieläkään siinä eivät ole mukana nautaluettelot, joita viljelijä täyttää neljästi vuodessa”, Huttunen kertoo.
Viljelijät ymmärtävät, että elintarvikkeiden turvallisuus ja maataloustukien valvonta edellyttävät asioiden kirjaamista ja raportointia, totesivat Kaisa Huttunen, Kiuruveden maaseutuasiamies Mari Tabell ja aluepäällikkö Sirpa Lintunen MTK-Pohjois-Savosta pyykkinarua luovuttaessaan.
He kyseenalaistivat kuitenkin nykyiset hallintokäytännöt, jossa lomakkeita kertyy, kun sama asia joudutaan selvittämään usealle eri viranomaiselle.
”Meillä oli antaa yksityiskohtaisia esimerkkejä, missä viranomaiset voisivat suoraan vaihtaa tietoja”, sanoo Lintunen.
Esimerkiksi nautarekisterin tietoja viljelijän pitää erikseen ilmoittaa lomituspalveluyksikköön ja kunnan ympäristötoimeen.
”Tähän asti poikkihallinnollinen yhteystyö on puuttunut”, Tabell sanoo.
Byrokratiapyykkinarulla halutaan kannustaa viranomaisia paitsi karsimaan viljelijöiden päällekkäistä lomakerumbaa myös edistämään sähköistä asiointia.
Nyt osa lomakkeista on sähköisesti saatavilla, mutta osa ei ole. Osa lomakkeista on esitäytettyjä mutta eivät kaikki. Osan lomakkeista voi täyttää ja tallentaa sähköisinä, mutta osa täytyy lähettää ilman tallennusmahdollisuutta.
Narun luovuttajat toivoivat myös, että haja-asutusalueiden tietoliikenneyhteyksiä parannettaisiin, jotta sähköiset palvelut olisivat saatavilla.
Tänä vuonna yli 80 prosenttia koko maan viljelijöistä haki maataloustukia sähköisesti.
Huttunen suhtautuu byrokratiapyykkinarun luovutuksen jälkeen varovaisen toiveikkaasti mahdollisuuksiin saada hallinnollisia päällekkäisyyksiä poistetuksi.
”Kuulosti siltä, että kun viljelijöillä on esittää konkreettinen ongelma, sille etsitään ratkaisua. Ongelmista ja päällekkäisyyksistä pitää kertoa ministeriöön, ei auta, että niitä jää itsekseen pohtimaan”, Huttunen sanoo.
”Ja virkamiestenkin pitäisi aina miettiä, mitä uusi lisälomake aiheuttaa viljelijälle. Se ei ole vain yksi lomake, vaan kyllä se tuntuu suuressa kokonaisuudessa”, Lintunen huomauttaa.
Maikki Kulmala
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
