Lähidemokratia ei pelaa suurkunnassa

lukijalta

Sinipunahallituksen

keskittämis- ja lopettamisideologia paljastui sini-

silmäisillekin heti presidentinvaalien jälkeen, kun hallitus räjäytti kaksi suurta leikkauspommia: kuntien palvelut aiotaan keskittää 69 kuntaan ja puolustusvoimat pakotetaan sulkemaan kuusi varuskuntaa sekä lakkauttamaan pari tuhatta työpaikkaa.

Hallitus väittää olevansa huolissaan syrjäytyneistä ja työttömistä, ja uusi presidentti on luvannut asettaa komitean tai työryhmän ”pohtimaan

syrjäytymistä”. Että sillä lailla.

Jos herrat olisivat tosissaan, ampuisivat alas molemmat lopettamishankkeet. Se olisi parasta syrjäytymisen ehkäisyä.

Kokoomus on nyt innostunut

muinaisen Neuvostoliiton suunnittelutaloudesta, vaikka itärajan tuolla puolen siitä on jo aikoja sitten luovuttu.

Missä ovat kokoomuksen tarjoilemat iskulauseet: valinnan vapaus, itsemääräämisoikeus ja kilpailu?

Hallitus huijaa. Myös väittäessään, etteivät rahat riitä. Miten suur- tai mammuttikunta tulisi toimeen vähemmällä, kun pakkoliitoskeskityksen kohteeksi joutuneita ihmisiä

ei voi kokonaan unohtaa?

Vai voiko?

Kyllä voi, sillä suurkunnan valtuustossa on helpompi lakkauttaa liitoskuntien palveluja, kouluja, kirjastoja ja vanhainkoteja.

Itsenäisessä vaikkakin pienemmässä kunnassa ne eivät ole läpihuutojuttuja: omista asukkaista, lapsista ja vanhuksista pidetään huolta. Lähidemokratia pelaa eikä salli älyttömyyksiä.

Suurkuntien valtuustoon eivät monet nykyiset pikkukunnat saisi edes yhtä valtuutettua.

Jos saisivat, kokousmatka suurkunnan laidalta valtuustoon venyisi 100–150 kilometriin ja edestakainen matka 200–300 kilometriin.

Ketä enää edes kiinnostaisi pyrkiä laitamailta suurkunnan valtuustoon tyhjän pantiksi? Ja lopettamisvimma vain jatkuisi.

Ennen presidentinvaaleja Sauli Niinistö puhui voimakkaasti siitä, että koko Suomi on otettava mukaan kuntauudistuksen valmisteluun. Monet keskustalaiset uskoivat ja äänestivät häntä. Ei pidä olla hyväuskoinen.

Maaseudulla oli monta ottajaa ennen vaaleja. Nyt totuus alkaa valjeta ja tajutaan, että keskusta taitaa sittenkin olla ainoa puolue, joka viime kädessä puolustaa maaseutua

eikä hyväksy Virkkusen

viivoittimen vetoja.

Kontiolahden varuskunta lakkaa ensi vuoden loppuun mennessä ja silloin lähin varuskunta onkin rajan takana Petroskoissa.

Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö olivat vaalikeskusteluissa ylpeitä siitä, että veivät Suomen EU:n ytimeen.

Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen eivät ole enää EU:n ytimessä mutta kantavat takuita ja muita ”apurahoja” sinne yhtä lailla kuin edellä mainitut herrat. Ne kyllä kelpaavat sinne – nyt ilman päätösvaltaa.

Kekkosta on haukuttu vuositolkulla, mutta nyt moni toivoo, että joku panisi nämä nykyiset ”saatanan tunarit” ojennukseen.

Kaisa Ropponen

yksi monista

Avaa artikkelin PDF