Metsä vei voiton
JOENSUU (MT)
Koulu oli liiankin helppoa salolaiselle Eero Koivumäelle, joten hän etsi lisää vaatimuksia ja valitsi turkulaisen IB-lukion. Siellä opiskelukieli oli englanti.
Ylioppilaaksi kirjoitettuaan ja armeijan käytyään hän suuntasi Skotlannin Glasgow’hun taloustieteitä opiskelemaan.
”Ensimmäisenä kahtena kesänä kävin kesätöissä Suomessa. Sitten pääsin yllättävän varhaisessa vaiheessa englantilaiseen pankkimaailmaan sisälle. Valmistuin vuonna 2005 nousukauden aikaan, ja Citigroup palkkasi minut töihin.”
Koivumäki ehti yli kymmenenä Britannian vuotenaan työskennellä myös Royal Bank of Scotlandissa ja viimeisimmäksi Lloyds Bankilla Lontoossa.
Suomalaista työelämää Koivumäki pitää liian yksioikoisena verrattuna brittiläiseen systeemiin.
”Siellä konsulttitalot ja suuryritykset haluavat palkata koulutukseen katsomatta parhaita tyyppejä. Vieressäni istui biologeja ja historioitsijoita, joita yhdisti se, että he olivat alojensa huippuja.”
Siellä on tapana kouluttaa ihmiset muutamassa kuukaudessa erikoistehtäviin.
”Olen englantilaisen systeemin kannalla, koska työpaikoilla monialaisuus on hyväksi. Haastatteluissa valitaan ne, joilla on kapasiteettia, draivia ja tahtoa suoriutua tehtävistä.”
”Englannissa en koskaan tehnyt alle 50-tuntista työviikkoa, vaikka sopimuksissani luki se perinteinen 37,5 tuntia. Kiireisimpinä aikoina tein 110-tuntista työviikkoa. Toimistossa olin arkisin kello 8–18, iltaisin ja viikonloppuisin työskentelin kotona”, Koivumäki avaa työtahtiaan.
”Teknisiä haasteita oli kuitenkin päivä päivältä vähemmän ja uuden oppiminen väheni. Rupesin kaipaamaan vaihtelua, uusia haasteita ja nimenomaan metsään. Metsä on kiinnostanut minua pienestä partiopojasta saakka.”
Lopulta Koivumäki päätti palata Suomeen, etsi opiskelupaikan ja muutti itselleen entuudestaan tuntemattomaan Joensuuhun.
Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osastossa opintonsa syyskuussa aloittaneella Koivumäellä on vielä kulttuurisokki päällä. Suomessa häntä hämmästyttää moni asia.
”Asiakaspalvelu puuttuu täältä kokonaan. Ihmiset eivät puhu toisilleen. Ovia ei pidetä auki, vaan ne paiskataan päin naamaa.”
Liikaa hänen mielestään tuijotetaan myös yhtenäisiin työuriin.
”Suomalainen yhteiskunta tarvitsee joustavuutta. Täällä ihmiset eivät halua muuttaa paikkakunnalta toiselle, asuntomarkkinat ovat jäykkiä. Tarvitaan sekä asennemuutosta että yhteiskunnan ohjausta.”
Perheettömän miehen tulevaisuuden ura on kysymysmerkki.
”En sano, etten enää ikinä olisi rahoituksen kanssa tekemisissä. Ei, päinvastoin. Voin hyvinkin palata rahoitusmaailmaan tai siihen liittyviin tehtäviin. Mutta ensin haluan tietää lisää metsästä. Näen, että siinä on paljon tulevaisuuden mahdollisuuksia.”
Koivumäki toivoo, että jonain päivänä metsään liittyvä tietotaito olisi suomalaisen viennin keskiössä.
”Eihän Suomi voi pärjätä raaka-aineen tai fyysisen tavaran tuottajana. Meillä on korkea tiedon ja taidon taso, sitä pitäisi päästä viemään maailmalle paljon nykyistä enemmän.”
Joensuussa Koivumäki oli käynyt ainoastaan kerran turistimatkalla ennen opintojensa alkua, mutta Lappi sen sijaan on ollut hänelle tärkeä paikka jo pitkään. Siellä hän viihtyy vaeltamassa ja riekkoja pyytämässä.
”Kun puku vaihtui maastoasuun, elämään tuli lisää laatua ja täysin erilaista sisältöä”, hirvenmetsästystä harrastava Koivumäki vakuuttaa.
Luentokalenteriaan hän täyttää tehokkaasti, koska sitä kalliimmaksi hänelle käy, mitä kauemmin hän opiskelee.
Aina kuitenkin löytyy joku rako nuoruuden tärkeälle lajille – jääkiekolle ja muille urheilullisille menoille.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
