Kotimaisten investoijien rohkeus punnitaan nyt: "Bioalan nokiat eivät synny ilman rahaa"

Otaniemen sydämessä pyörii Betuliumin tärkkelyskoelinja. "Meidän strategiamme on tuoda markkinoille erittäin halpa, täysin luonnonmukainen polymeeri. Usein nämä tuotteet ovat liian kalliita", Marko Lauraeus kertoo. Kuva: Lari Lievonen

Yrittäjä Marko Lauraeus pursuaa intoa. Betulium Oy:llä on edessään kaikki mahdollisuudet, mutta yksi puuttuu. Rahoittaja.

"Suomessa toivotaan kovasti, että tulisi uusia bioalan nokioita, mutta eivät ne ilman rahaa synny. Uskallus puuttuu."

Lauraeus ja hänen yhtiökumppaninsa Antti Loikkanen testaavat henkilökuntineen Espoon Otaniemessä täysin luonnonmukaista polymeeriä, joka soveltuisi paksunteena eri tuotteiden osaksi.

Sovelluksia on satoja, kunhan tuotanto saadaan käyntiin: elintarvikkeet, eläinten rehut, paperi, autonrenkaat, jäteveden puhdistus, kaivospölyjen sidonta, jopa betoni tai toisaalta lääkkeet ja kosmetiikka.

Markkinat ovat maailmanlaajuisesti vähintään 10 miljardia euroa vuodessa. Jos polymeeria päästään hyödyntämään myös muovia korvaavissa komposiittirakenteissa, puhutaan jopa 500 miljardista, Lauraeus kertoo.

Suomi on tienristeyksessä. Yrittäjä soisi valtion näyttävän tukiratkaisuillaan selvää suuntaa myös maatalouteen kytkeytyvässä biotaloudessa.

"Ainoa, mikä toimii, ja toimiikin hyvin, on Tekes. Sen jälkeen rahoitusta on saatavissa tosi vähän", Lauraeus napauttaa.

Kiertotalouden yritykset ovat Finpron kautta ottaneet kantaa siihen, ettei teollisiin investointeihin löydy julkista rahoitusmuotoa.

Rahasta ei itsessään ole pula. Lauraeus huomauttaa, että asuntoihin sijoitetaan Suomessa enemmän kuin juuri missään muussa maassa. Tuulivoimaa tuetaan ja kertaalleen kuopattuja telakoitakin.

Nopeatuottoisiin pelifirmoihin riittää sijoittajia, vaikka ne todennäköisesti myydään muutaman vuoden jälkeen. Niistä ei siten välttämättä synny pitkävaikutteista työllisyysvaikutusta.

"Tärkkijohdannaiset ovat olleet tuotannossa vuosisatoja, nailonit lähes sata vuotta", yrittäjä muistuttaa.

Betuliumin investoinnin tuotto-odotus on korkea. Sijoittajalle ei olisi tiedossa nopeita voittoja kuten it-alalta, vaan hitaammin mutta kauemmin kantavia tuottoja. Tässä mielessä investointia voi Lauraeuksen mukaan verrata vaikkapa ksylitoliin, betaiiniin ja entsyymeihin.

Betuliumin polymeerit tunnetaan jo. Sitä todistaa se, että tämän lehden ilmestyessä Otaniemen koelinjaan on tutustumassa hollantilaisia korkean tason vieraita.

Betuliumin kanssa vastaavassa vaiheessa on pari kolme muutakin yritystä. "Tunnen pahaa mieltä, jos yksikään meistä ei saa kotimaasta rahoitusta."

Yritys haluaisi perustaa ensimmäisen tuotantolaitoksensa Suomeen, vaikka alun kustannukset ovatkin täällä hieman korkeammat kuin jossain muualla. "Minusta ei voi ajatella, että firma on suomalainen, jos sillä ei ole täällä tuotantolaitosta."

"Saat tukirahaa alkuun, kehität ja sitten myyt ulkomaille. Niinkö se menee? Tehtäisiin edes selvä päätös, että ei auteta. Sitten haemme rahoituksen muualta. Ja tiedän ainakin sanoneeni asian ennalta ääneen."

Oma tuotantolaitos ja raaka-ainetoimittajan rooli on vain toinen puoli Betuliumin suunnitelmaa. "Haluamme tuoda omat tuotteet markkinoille sovelluksiin, jotka eivät ole järjettömän suuria."

Pöydällä on lisäksi kymmenkunta yhteistyömallia, joita kehitetään. "Kuluttaja ei tule näkemään Betuliumia missään. Vaan haemme alansa johtavat yritykset, joilla on kapasiteetti viedä oma tuote markkinoille."

Toinen puoli on siis myydä teknologinen ratkaisu lisenssipohjalta merkittäville ulkomaisille yrityksille.

Ura bioteknologian alalla on opettanut realistiksi. Vaikka Betuliumin väelle on tärkeää osallistua jätteiden ja hiilidioksidin vähentämiseen, kaiken takana ovat kuitenkin kustannukset.

"Kiertotalous ei ainakaan vielä hirveästi kiinnosta markkinoilla. Vain se kiinnostaa, että tuotantomallimme on tehokas ja edullinen."

"Ei ole cleantech-markkinaa, mutta on markkina edullisille tuotteille, joissa raaka-aineet ovatkin kierrätettäviä. Lisäksi näiden tuotteiden ympäristöhaitat pienempiä kuin nykyisten."

Eikä raaka-aineiden rajallisuus ole niin suuri ongelma. Kasvipohjaista jätettä riittää ja polymeerit kestävät myös kierrättämistä.

Marko Lauraeus korostaa, että polymeerien tuotanto ei kilpaile peltoalasta rehukäytön kanssa, vaan se on täydentävä vaihtoehto.

Suomalaisen maatalouden kannalta raaka-ainevirrat ovat todella isoja.

"Tämä ei ole `haitekkiä´, jossa puhutaan parista kilosta, vaan onnistuessamme tämä on halpa volyymituote. Jos tuotantomme kuivatonnit voivat olla kymmeniä tuhansia kuivatonneja, raaka-ainetta tarvitaan noin 10-kertainen määrä."

FAKTA: Marko Lauraeus

49-vuotias Vihdin Nummelassa asuva filosofian tohtori sai tulikasteen bioteknologiaan Cultorilla 1990-luvulla.

Työskennellyt johtajana Sitrassa, konsulttina bio­tekniikan yrityksille Boston Consultingissa ja hoitanut Orionilla lisenssointia.

Vuonna 2013 perustettu Betulium on Lauraeuksen kolmas startup-yritys. Hän on myynyt osuutensa aiemmista, joita ovat Carbion (nykyisin Glycos Finland) ja Alimetrics.