Eläkeläiset apuun maaseudun palohälytyksissä
Vapaaehtoiset ja sopimuspalokunnat huolehtivat maaseudun pelastustoiminnasta. Vapaapalokunta harjoitteli vuonna 2010 Kokemäellä. Hannu Vallas/Lehtikuva Kuva: Viestilehtien arkistoSuomen Sopimuspalokuntien liiton toiminnanjohtaja Isto Kujalan mielestä pelastustoimi kaipaa uutta ajattelua, jotta pelastuspalveluiden saatavuus voidaan turvata harvaanasutuilla alueilla.
Näillä seuduilla on tulevaisuudessa nykyistä suurempi pula vapaaehtoisista ja sivutoimisista palokuntalaisista, sillä väestö ikääntyy ja keskittyy kasvukeskuksiin.
”Harvaanasutuilla alueilla pitäisi miettiä esimerkiksi hälytykseen lähtevän miehistön kokoonpano uusiksi. Tulipaloa sammuttamaan ei löydy välttämättä jatkossa kuuden hengen nuorta iskujoukkoa, vaan apuun saattaa lähteä kaksi palokuntakoulutuksen saanutta eläkeläistä”, Kujala sanoo.
Eläkeläisten ei tarvitse Kujalan mukaan välttämättä sukeltaa savun sekaan vaan käyttää apuna uutta tekniikkaa. Esimerkiksi talon ikkunan läpi viskattu heittosammutin auttaa tukahduttamaan paloa kunnes kauempaa tulevat lisävoimat ehtivät paikalle.
Suomen Sopimuspalokuntien Liiton selvityksen mukaan nykyvaatimukset täyttäviä ja hälytyskelpoisten palokuntalaisten määrä oli viime vuonna 13 400 kun heitä oli vielä kaksi vuotta aiemmin 14 400.
”Muutos huolestuttaa, sillä harvaanasutuilla alueilla sattuu onnettomuuksia ja tulipaloja myös tulevaisuudessa. Kylillä asuu vanhuksia ja siellä on vapaa-ajan liikennettä”, Kujala sanoo.
Kujalan mukaan pelastushenkilöstön riittävyyden takaamiseksi alan järjestöiltä vaaditaan aktiivista jäsenhankintaa kaiken aikaa.
Lisäksi Kujala kaipaa maaseudulle monitoimityöpaikkoja, jossa esimerkiksi sosiaalityöntekijällä on myös pelastusalan koulutusta.
”Vanhusten ruuan jakelun lisäksi henkilö voi tehdä onnettomuuksia ennaltaehkäisevää valistustyötä. Tarvittaessa hän osallistuu myös pelastustehtäviin, joita ei ole välttämättä kuin pari kertaa vuodessa”, Kujala kertoo.
Sisäministeriön pelastusosaston pelastusylijohtaja Esko Koskinen yhtyy Kujalan huoleen harvaanasuttujen seutujen pelastushenkilöstön riittävyydestä.
Koskisen mukaan pelastusalan järjestöjen pitää huolehtia uusien palokuntalaisten hankinnasta ja motivoinnista. Pelastuslaitosten tulee puolestaan antaa riittävää koulutusta ja kalustoa, jotta vapaaehtoisten palokuntien toimintaedellytykset säilyvät.
”Homma vaikeutuu erityisesti alueilla, joiden väestö ikääntyy. Palokuntien toimintakyky on pitkälti kiinni siitä, että paikkakunnalta löytyy tarpeeksi nuorta väkeä. On mietittävä toisenlaisia ratkaisuja, jos alue tyhjenee ja palveluja ei pystytä järjestämään nykykeinoilla”, Koskinen sanoo.
Koskinen ei tyrmää ajatusta maaseudun monitoimityöpaikoista, mutta ensihätään hän lisäisi ja syventäisi viranomaisten keskinäistä yhteistyötä.
”Pitäisi päästä pois liian tiukasta sektoriajattelusta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla sekä pelastuspuolella työskentelevillä voisi olla nykyistä laajempi toimenkuva, jossa tehtäviä hoidettaisiin tarvittaessa yli ammattirajojen”, Koskinen toteaa.
Sisäministeriö valmistelee parhaillaan pelastustoimen aluejakouudistusta, jossa maakunnallisten pelastuslaitosten määrä on esitetty puolitettavaksi 22:sta 11:een.
Koskisen mukaan uudistuksen ei pitäisi vaikuttaa vapaaehtoisiin tai sopimuspalokuntiin.
”Vapaaehtoisilla ja sopimuspalokunnilla on suuri merkitys myös tulevaisuudessa, sillä yhteiskunnalla ei ole edelleenkään varaa ylläpitää vakituisia palokuntia muulla kuin kaupungeissa tai suuremmissa taajamissa”, Koskinen sanoo.
MIKA RINNE
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
