Maaseudun työn arvostamisen alkeita

Eläintilalliselle riittä töitä vuoden jokaiselle päivälle, Susanna Karvonen kirjoittaa. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkisto

Onko maa- ja metsätalouden arvostus laskusuhdanteessa? Jos katsoo valtion budjettisuunnitelmia, näyttää valitettavasti siltä, että kylmän talven koulimat hallituspuolueet eivät ole vieläkään tajunneet, mistä kasvu tulee ja ketkä parhaiten tässä maassa pystyvät huolehtimaan ruuasta ja lämmöstä.

Energiapuun tukia leikataan ja ”risut” jäävät metsään, vaikka niistä saataisiin todella hyvin lämpöä moneen kaupunkiin – sen sijaan, että rahdattaisiin kallista ja saastuttavaa kivihiiltä ulkomailta. Energiapuun keräämistä tukemalla ja pahamaineisen kivihiilen poltosta kannattamattomaksi tekemisellä saataisiin myös valtion sisällä raha kiertämään ja sitä kautta vaihtotasetta olemaan nykyistä positiivisempi suomen kannalta. Tämä metsätaloudesta, haluan kertoa paremmin maantaloudesta.

Olen maanviljelijä. Monet kysyvät, miksi. Miksi jäin maatilalle ylioppilaslakin saatuani, enkä jatkanut opintojani, vaikka olisin voinut päästä todistuksellani vaikka yliopistoon?

Olen itsekin miettinyt, mikä saa päivä päivän jälkeen menemään navetalle, vaikka lääkärit ovat kieltäneet sen lehmäallergiani vuoksi. Lopputulokseni pohdinnassa on, että olen aina halunnut olla maalla ja tekemisissä maatilan eläinten kanssa.

Maanviljelys on intohimo niin minulle kuin monille muille viljelijöille. Tässä työssä näkee kätensä jäljen, ja pidän siitä. Tunnen ylpeyttä meistä maanviljelijöistä katsoessani komeata lehmärivistöä parsissaan tai mukavasti tuleentunutta viljapeltoa auringon laskiessa. Olen iloinen, että minä ja tuhannet muut viljelijät jaksavat tässä maassa toteuttaa rakastamaansa työtä raskaasta byrokratiasta ja ainaisen kannattavuuskriisin kanssa taistelemisesta huolimatta.

Olemme valmiit antamaan maaseudun eteen paljon, mutta emme kaikkeamme. Emme suostu tuottamaan ruokaa niin, että joutuisimme luopumaan taloudellisesta selviämisestä, vapaa-ajasta ja harrastuksista. Tarvitsemme EU-tukia ja kansallisia maatalouden tukia avuksemme maatilan ylläpitämisestä aiheutuvien kulujen kattamiseen ja kohtuullisen palkan saamiseen.

Maatila, jossa on eläimiä, sitoo vuoden jokaiseksi päiväksi, ellemme saa lomitusta. Lomituksen ansiosta voimme olla vähemmällä työllä 20–35 päivänä vuodessa ja jaksaa työssämme. Saa rekkayrittäjäkin sanoa, että tänään en lähde minnekään. Maanviljelijä ei voi olla töistä pois ilman, että on huolehtinut itselleen sijaisen. Tarvitsemme toimivat vuosilomat kaikkialla maassa. Valtion tehtävä on huolehtia tasa-arvoisen maatalouslomituksen saamisesta.

Toivon valtiolta ja kansalta enemmän maanviljelijöiden työn arvostamista, sillä ilman meitä olemme kaikki leivättömän pöydän ääressä maha nälästä kurnien. Toivomme, että kaikki tajuaisivat, ettei liha, maito, kasvikset ja vilja ole itsekseen kauppaan tulleet vaan niiden saamiseksi kauppaan on tehty laskemattomia työtunteja. Toivon, että tekin ajattelisitte joskus: ” On ne suomalaiset maanviljelijät tehneet hyvää työtä.”

Susanna Karvonen

maanviljelijä

Puolanka

Avaa artikkelin PDF