Pedot ahdistivat poroelinkeinon nurkkaan
ROVANIEMI
Suurpetojen tekemät porovahingot ovat paitsi kurittaneet porotaloutta, ovat ne myös aiheuttaneet poroja hoitaville perheille vakavia henkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia viimeisten kymmenen vuoden aikana.
”Pahimmilla petoalueilla poroperheiden tilanne on jo verrattavissa tehtaiden lakkauttamisen seurauksena aiheutuviin työpaikkojen menetyksiin ja siitä kumpuaviin vaikeuksiin”, kertoo Lapin yliopiston professori Anneli Pohjola Rovaniemeltä.
Kun tehtaat irtisanovat väkeänsä, järjestetään työttömille kriisiapua yleensä saman tien. Pohjola sanoo, että asian laita on toinen samankaltaisissa ongelmissa painiskelevissa poroperheissä.
”Muutos on hitaampi, mutta tässä on uhattuna kokonainen elinkeino.”
Lapin yliopiston selvittämiä, suurpetojen neljälle eteläisimmälle paliskunnalle aiheuttamia sosiaalisia ongelmia, puitiin Rovaniemellä järjestetyssä seminaarissa viime keskiviikkona.
Pohjolan tekemät haastattelut osoittivat, että monet poroperheet elävät keskellä syvää kriisiä. Kun tulot hupenevat ja kulut kasvavat petojen takia, laskut jäävät maksamatta, perheiden sisäiset suhteet kärsivät. Seinä nousee pystyyn monessa asiassa.
”Tarvitaan lainopillista, psyykkistä, sosiaalista ja taloudellista apua. Vaikka avulle olisi tarvetta, ei sitä kuitenkaan helposti haluta tai osata hakea. Poronhoitajat kun ovat tottuneet pärjäämään omillansa.”
Poromiesten työpäivä on pidentynyt lisääntyneen paimentamisen ja raatojen etsinnän takia huomattavasti, eikä lomia pystytä aina pitämään.
Siinä sivussa pitäisi tehdä myös jokapäiväiset poronhoitotyöt. Eripuraa ja vaikeuksia esiintyy perheiden lisäksi myös työyhteisöissä.
”Kun pinna kiristyy ja ongelmat kärjistyvät, se näkyy ennen pitkää myös keskinäisissä väleissä”, Pohjola kiteyttää.
Poronhoitajien ongelmat ovat toistaiseksi olleet tuntematon asia yhteiskunnalle.
”Kriisiapua tarvitaan ennen kuin tapahtuu mitään pahempaa. Sosiaaliviranomaiset eivät lainkaan tunnista näitä poronhoitajien ongelmia”, Pohjola huomauttaa.
Ansioitaan menettäneille poronhoitajille tulisi etsiä korvaavia työmahdollisuuksia esimerkiksi poroelinkeinoon liittyvästä ympäristönhoidosta. Myös tuki- ja korvausjärjestelmiin tarvitaan uutta joustavuutta.
”Tulisi selvittää, voidaanko investointilainoihin saada helpotusta silloin, kun maksukyky ei riitä. Sosiaalinen luototus on hyvä järjestelmä, mutta se ei ole käytössä yhdessäkään poronhoitoalueen kunnassa. Harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen on oikeus myös yrittäjällä.”
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
