Mistä sitten olisi pitänyt leikata?
Oli ajatus, oli aate, oli
köyhän asia ja edistyksen
lipun kantaminen.
Puhuttiin jopa sydämen sivistyksestä ja mahdollisuuksien tasa-arvosta.
Nyt puhutaan ”kriisitietoisuudesta”. Moniin suomalaisiin on saatu iskostettua ajatus suurista leikkaustarpeista. Leikkaus ei kumminkaan aina ole sama kuin säästö. Toisinaan leikkaukset kasvattavat menoja ja säästö olisikin tullut nimenomaan budjetoimalla toimintaan lisää rahaa.
Höpöhöpö, sanoo moni ja toteaa että nyt on pakko leikata. Sydämeeni sattuu. Katkeruus ja kateus estävät tekemästä fiksuja, inhimillisiä ja taloudellisia päätöksiä.
Leikkauksia ja rajoituksia puolustellaan omalla mielipiteellä eikä faktoilla ja tutkimustuloksilla. Samalla katkeruuden ja kateuden annetaan ajaa ohi mahdollisuuksien tasa-arvosta, köyhän asiasta, edistyksen lipun kantamisesta ja sivistyksestä.
Ei haluta ymmärtää, ei kuunnella, ei edes katsoa tuloksia siitä, mitä vastaavat toimenpiteet voisivat saada aikaan pitkällä tähtäimellä. Kun on se periaate. On se mielipide.
Ennaltaehkäisy tuntuu monelle olevan täysin vieras käsite. Sitä se tuntuu olevan myös monelle hallituksessa istuvalle.
Totta kai politiikkaa tehdään pitkälti ideologisin arvoperustein. Ne eivät vain läheskään aina kohtaa todellisuuden kanssa. On sanomattakin selvää, että talouden hallinnassa ja ymmärtämisessä on monilla haasteita ellei suoranaisia
vaikeuksia. Päättäjilläkin.
On syytä muistuttaa, että niin kauan kuin Suomessa on edes jollain tapaa tarkoitus pitää huolta heikommassa asemassa olevista, ei leikkaukset esimerkiksi matalan ja kevyen tason palveluista vähennä ainoatakaan senttiä. Pikemminkin päin vastoin.
Jos leikkauksilla halutaan säästöä, pitää lopettaa raskaammatkin palvelut ja jättää ihmiset oman onnensa nojaan.
Esimerkiksi koulutus on ollut Suomen nousun ja kasvun perusta. Sehän se leikkauksen idea olikin – vai?
Kuinka esimerkiksi Oulu on saanut vuositasolla säästöä päivähoidossa kaksi miljoonaa euroa ja Vantaa 1,4 miljoonaa euroa. Oliko tehty leikkauksia? Oliko lisätty byrokratiaa ja tehty rajoituksia?
Ei. Oli satsattu ilmaiseen avoimeen varhaiskasvatukseen ja tarjottu sitä perheille. Perheet olivat saaneet valita itse heille parhaimman vaihtoehdon.
Viime viikolla uutisoitiin Vaasan kaupungin säästäneen 10 kuukauden aikana noin 500 000 euroa siirryttyään
vastuulääkäripalveluun vanhusten hoidossa. Ei ollut leikattu, vaan panostettu lääkäripalveluihin. Säästöt Vaasassa olivat tulleet suurelta osin ambulanssikuljetusten ja päivystyskäyntien vähentymisen seurauksena.
30 000 asukkaan Imatra säästi miljoonia euroja lastensuojelussa. Imatralla ei lähdetty leikkaamisen ja nopeiden näennäisten säästöjen tielle, vaan kaupunki oli palkannut lisää perhetyöntekijöitä. Budjettiin lisätty 200 000 euron raha pantiin ennaltaehkäisyyn.
Raisio puolestaan säästi miljoona euroa parissa vuodessa tarjoamalla perheille matalan kynnyksen palveluita ilmaiseksi.
Tämäkin säästö ilman leikkauksia ja rajoituksia Yksi esimerkki tästä on uusi mahdollisuus saada perhevalmennusta kirjastosta.
Esimerkkejä ennaltaehkäisyn hyödyistä löytyy vaikka kuinka – otetaanko näitä toimintatapoja käyttöön vai ollaanko nyt vain periaatteesta vastaan?
Elina Lappalainen
(kesk.)
Oulu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
