Ympäristöluvillakerätään veroja
Nykyinen hallitus on edeltäjiensä tavoin puhunut hallinnon avoimuuden puolesta. Tekoihin asti avoimuus ei ole kuitenkaan aina yltänyt.
Valtioneuvoston päätös korottaa aluehallintoviranomaisten ympäristöluvista perimiä maksuja on tullut yllätyksenä. Vuodenvaihteessa voimaan tulleet korotukset koskevat erityisesti eläinsuojien ja turkistarhojen lupia. Pienimmillään korotus on kaksinkertainen, mutta suurimmissa hankkeissa hinnat nousevat yli kolminkertaisiksi.
Ympäristölupien kovia hinnankorotuksia perustellaan sillä, että hinnat ovat olleet jälkeenjääneitä. Ympäristöministeriön kehittämispäällikön Riitta Pirhosen mukaan korotuspaineita on edelleen, koska valtiovalta haluaa, että käsittelykulut peritään täysimääräisinä lupien hakijoilta. (MT 29.2.)
Korotusten suuruus perustuu Pirhosen mukaan aluehallintovirastoista saatuihin arvoihin, kuinka kauan lupien käsittely kestää. Eläinsuojien lupakäsittelyyn menee aikaa noin 25–40 henkilötyöpäivää.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston johtajan Tarja Savea-Nukalan mukaan eläinsuojien lupakäsittely vie paljon aikaa, koska hakemuksissa on toisinaan paljon puutteita. Aikaa vievät myös naapureiden ja muiden tahojen valitukset.
Aikaa tarvitaan myös ympäristöluvan hakemiseen. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa käsittelyaika on nyt noin 15 kuukautta.
Maksujen korotukset merkitsevät sitä, että tänä vuonna vireille tulevien isojen eläinsuojien ja turkistahojen ympäristöluvista joutuu maksamaan 11 880 euroa. Kotieläintiloille tuleva maksu on suhteeton, kun sitä verrataan esimerkiksi satamien ympäristölupien alle kymmenen tuhannen euron hintaan tai ydinvoimalan runsaaseen 27 000 euroon. Jätevesipuhdistamon ympäristöluvan hinta on yhtä suuri kuin ison navetan.
Erilaisten lupien hakeminen on kohtuuttoman kova rasite maatiloille ja muille pienille yrityksille. Niillä ei ole resursseja eikä osaamista byrokratian kanssa asioimisessa samalla tavalla kuin suuremmilla yrityksillä. Tilannetta vaikeuttaa lisäksi se, että ympäristölupa on määräaikainen. Se pitää hakea uudelleen kymmenen vuoden välein ja aina kun tuotantoon tehdään muutoksia.
Lupien aiheuttamien laskennallisten kustannusten periminen luvan hakijalta ei ole hyvän hallintotavan mukaista. Yhteiskunta on itse asettanut yrittäjille yhä enemmän erilaisia velvoitteita, joista se nyt itse laskuttaa. Lisäksi hallintokoneiston ylläpitämiseen kerätään jo veroja.
Erilaiset lupamaksut ovatkin uudenlainen verotuksen muoto. Jos samaa hallintotapaa sovellettaisiin kaikkiin yhteiskunnan palveluihin ja tehtäviin, ei perinteisiä veroja tarvitsisi kerätä lainkaan.
Luvan hakijan kannalta reippaasti yli vuoden kestävä lupaprosessi on myös kohtuuton. Yhteiskunta on tehnyt mahdolliseksi se, että ympäristöluvista voi kuka tahansa valittaa. Hyvänä esimerkkinä lupabyrokratiasta on kalankasvatuksen siirtyminen Ruotsiin, koska siellä lupakäytäntö on yksinkertaisempi.
Nykyään on myös tavallista, että kaikista myönnetyistäkin turpeenostoluvista valitetaan hallinto-oikeuteen. Valitusten aiheuttama lisätyö hidastaa lupien käsittelyä ja nostaa ympäristölupien hintaa. Ei voi olla oikein, että luvan hakija maksaa valittajienkin aiheuttamat kustannukset.
Yhä lisääntyvä lupabyrokratia vaikeuttaa maaseudun elinkeinojen kehittämistä. Näyttää siltä, että hallinnon tehtävä ei ole edistää suomalaista yritystoimintaa, vaan kasata yrittäjien eteen entistä suurempia esteitä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
