Tappio pienentää muuta verotusta
Metsätaloudessa on tyypillistä, että puuta ei myydä joka vuosi. Silloin verotettavaa pääomatuloakaan ei kerry jokaiselle vuodelle. Menoja sen sijaan on vuosittain.
Puukauppatulojen puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että menot menisivät hukkaan tai, että ne ilmoitettaisiin vasta silloin, kun on tuloja. Menot ilmoitetaan veroilmoituksella joka vuosi.
Kun metsänomistaja on ilmoittanut menonsa verolomakkeella, verottaja ottaa ne huomioon hänen muuta verotusta toimittaessaan.
Verotuksessa tilannetta, jossa tulot ovat pienemmät kuin menot, kutsutaan metsätalouden alijäämäksi. Alijäämä vähennetään verovelvollisen muista pääomatuloista.
Mikäli alijäämä ei tule näin vähennetyksi, vähentämättä jäävä osa vähennetään ansiotulojen veroista alijäämähyvityksenä.
Silloin vähennys on 30 prosenttia alijäämän määrästä, koska vähennys tehdään verosta eikä verotettavasta tulosta.
Vähennykset tehdään verotoimistossa viran puolesta.
Verosta tehtävä vähennys on enimmillään 1 400 euroa puolisoa kohti. Vähennystä korotetaan 400 eurolla yhdestä alaikäisestä lapsesta ja 400 euroa lisää toisesta alaikäisestä lapsesta, mutta ei tämän enempää.
Jos alijäämä on niin suuri, että sitä ei voida kokonaan vähentää muista pääomatuloista ja ansiotulojen veroista alijäämähyvityksenä, vahvistaa verottaja alijäämästä ja metsätalouden koroista pääomatulolajin tappion.
Tappion saa vähentää seuraavan kymmenen vuoden aikana kertyvistä pääomatuloista.
Jos metsänomistajalla ei ole tänä aikana muita pääomatuloja, joista tappion voi vähentää, kannattaa solmia vähintään tappioiden suuruinen puukauppa, jos metsässä on myytävää puuta.
Esimerkiksi vain metsätaloutta harjoittavilla kuolinpesillä tappioita jää kokonaan vähentämättä, jos puukauppojen väli on yli 10 vuotta.
MT
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
