Hallitus ei kunnioita parlamentarismia
lukijalta
Suomen valtion ja yhteiskunnan monimuotoinen sisältö ja talous ovat kehittyneet parlamentaarisen demokratian ansiosta maailman kärkisijoille ja ovat kestäneet aikojen myrskyt. Poikkeuksellisen vaalituloksen seurauksena on meillä nyt kuuden puolueen Kataisen hallitus, jonka toimintatapa ja poliittinen moraali on tullut tekoina esille.
Puu tunnetaan hedelmistään. Kataisen hallituksen toimintatapa poikkeaa täysin suomalaisesta parlamentaarisesta hallintotavasta, johon olemme tottuneet.
Suomalainen paikallishallinto on 140 toimintavuoden aikana rakentanut asutuksen ja hyvinvoinnin koko Suomeen. Kunnallisten palvelujen verkosto yhdessä väestön omatoimisuuden, luovuuden ja yrittäjyyden ansiosta ovat taanneet elämisen mahdollisuudet ja kehityksen koko maassa.
Eduskunnan ja hallituksen työjako on perustunut perustuslain mukaisen parlamentarismin kunnioittamiseen. Edellisten hallitusten aikana on merkittävät uudistushankkeet valmisteltu parlamentaarisissa työryhmissä, joissa on mukana olleet kaikki eduskuntapuolueet ja keskeiset asiantuntijat.
Tällä toimintakulttuurilla on Suomen kansallinen hyvinvointi ja oikeudenmukainen päätöksenteko voitu tasapuolisesti turvata vaikeinakin aikoina.
Kataisen hallitus ja nimenomaan pääministeri on ylimielisesti heittänyt näiden keskeisten hankkeiden parlamentaarisen valmistelun romukoppaan. Tämä on konkreettisesti tullut esille hallituksen kuntauudistuksen ja puolustusvoimien muutosesitysten käsittelyssä.
Tuntuu uskomattomalta että kokoomuspuolue, jota ennen pidettiin laillisuutta ja parlamentaarista toimintatapaa kunnioittavana puolueena kieltäytyy noudattamasta suomalaisen perustuslakikäytännön ydinosaa.
Näyttää siltä että Katainen voimansa tunnossa pyrkii eduskunnan perustuslakivaliokunnan äänestyspäätöksillä romuttamaan parlamentaarisen lainvalmistelun. Eduskunnasta on tarkoitus muodostaa hallituksen postikonttori, jossa hallitus käy leimauttamassa päätöksensä. Oppositio suljetaan lainvalmistelun ulkopuolelle, kuunteluoppilaaksi tiedotustilaisuuksiin.
On merkillepantavaa että media on käytännössä tyystin vaiennut tästä eduskunnan parlamentaarisen työtavan romuttamisesta. Minne on kadonnut median itsenäinen rooli?
Kataisen ilmoitus, että hallituskauden lopussa on Suomessa 70 kuntaa, on itsevarmuudessaan uskomaton. Käytännössä tämä tarkoittaa nykyisen kunnallishallinnon ja aluehallinnon romuttamista ja uuden kaupunkihallinnon luomista.
Voi vain kuvitella, minkälainen kaaos niin kuntapäättäjien kuin henkilöstönkin keskuuteen tällä luodaan. Toiminta halvaantuu ja kustannussäästöjä ei synny.
Miksi taloudellisesti toimivat kunnat pitää hävittää historian hämärään ja asutus keskittää ydinkaupunkeihin?
Tilastoista voidaan todeta, että kaupungeissa rakentamis-, asumis- ja elantokustannukset ovat varsin yleisesti puolitoista–kaksinkertaiset maaseudun vastaaviin kustannuksiin verraten. Liikenne-, paikoitus- ja ilman saaste- ja meluongelmat todentuvat päivittäin esimerkiksi televisiosta.
Saksassa, joka on pinta-alaltaan noin Suomen kokoinen, on 13 000 kuntaa ja Ranskassa, joka on pinta-alaltaan suurempi, on 30 000 kuntaa.
Kunnat koetaan noissa maissa historian, identiteetin ja paikkatiedon ankkureiksi, mikä tieto on kanssakäymisissä aina keskeisesti esillä. Yhteiskunnan palvelutehtäviä hoitavat alueorganisaatiot, ja kuntien tehtäväkenttä ja talous liittyvät paikallisiin vähäisempiin tehtäviin.
Kataisen kuntauudistusmalli riisuu kaupunkien reuna-alueilta palveluvarustuksen. Entiset kuntien ja paikkojen nimet katoavat osoitteista, osoite- ja opastuskilvistä historian hämärään. Näin sammuu entinen alueidentiteetti ja aktiivinen luova yhteisöllisyys.
Paikallisidentiteetti, kotiseutu ja perinnetyö ovat elävän yhteiskunnan hiusjuuret, ja ne on helppo taloussyihin vedoten leikata pois.
Hallituksen toimintaa leimaa usko omiin ideologisiin illuusioihin. Käytännön realismi, jota on runsaasti suomalaisilla paikallispäättäjillä, halutaan mahtipäätöksillä mitätöidä.
Kuntatyöryhmän teoria ja tarkoitushakuinen selvitystyö, joka on julistettu osin salaiseksi, tuo mieleen keskiaikaisen salatieteen, joka oli vain hallitsijoiden etuoikeus. Kataisen hallitus on viemässä päätöksentekokulttuuria tähän suuntaan.
Into Nummila
Iitti
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
