Tanskan maakuntamalli kannustaa kuntia kulukuriin
Tanska komeilee YK:n onnellisuusvertailussa ykkösenä, käyttää terveydenhoitoonsa enemmän rahaa kuin Suomi ja saa asukkaansa elämään meikäläisiä pidempään.
Jatkossa Suomessa kituutetaan vielä tiukemmin julkisen rahan kanssa. Löytyisikö meille Tanskasta uutta sote-mallia?
Siellä terveydenhoito on viidellä alueella, sosiaalitoimi kunnilla ja perusterveydenhoito kokonaan yksityisten perhelääkärien vastuulla.
Vuonna 2007 tehdyssä uudistuksessa viisi aluetta sai vastuulleen koko perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon järjestämisen.
Potilaat valitsevat, kenelle lääkärille listautuu, ja perhelääkäri päättää, tarvitseeko potilas myös julkista erikoissairaanhoitoa. Jos tarvitsee, sairaalan saa valita itse.
Kunnille jäivät sosiaalitoimi, vanhustenhoito ja terveyden edistäminen sekä lasten hampaat ja koululaiset. Kunnan rooli terveyden edistämisessä, vanhustenhoidossa, kuntoutuksessa ja lähipalveluiden järjestämisessä on niin vahva, ettei Kelaa ja työvoimahallintoa juuri tarvita.
Suomessa mallia pitäisi ottaa juuri tiiviistä hoitoketjusta: kunnan ja perhelääkäreiden sekä sairaalan ja kunnan yhteistyöstä kuntoutuksessa, katsoo Kuntaliiton erityisasiantuntija
Hannele Häkkinen.
Myös Ruotsissa sosiaalitoimi on Tanskan tapaan kuntien vastuulla ja terveydenhoito maakunnissa. Suomen aikomus yhdistää koko sosiaali- ja terveysala samalle järjestäjälle on ainutkertainen ja herättää kiinnostusta muissa Pohjoismaissa.
Sekä Ruotsissa että Tanskassa valinnanvapaus on Suomea laajempaa, eli raha menee sinne, minne asiakas sen vie. Valinnanvapaus kannustaa tuottamaan hyvää palvelua mutta edellyttää, että potilas tuntee oikeutensa ja ymmärtää vertailutiedon vaihtoehdoista.
Tanskan viidellä terveysalueella on oma, vaaleilla valittu valtuusto mutta ei verotusoikeutta. Alueiden rahoituksesta valtaosa tulee valtiolta veroina ja noin viidennes kunnilta.
Kunnan rahoitusosuus perustui vuoteen 2012 asti asukaslukuun ja sairastavuuteen eli palveluiden käyttöön mutta nykyisin palveluiden käyttöön.
”Tämän toivotaan toimivan kunnille eräänlaisena porkkanana edistää kuntalaisten terveyttä niin, että lääkäri- ja sairaalakulut pysyvät kurissa”, sanoo yksikönpäällikkö Pia Maria Jonsson Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Malli voi herättää huolta: pitävätkö kunnat asukkaistaan aidosti niin hyvää huolta, ettei sairaalahoitoa tarvita, vai pantataanko hoitoon pääsyä säästöjen nimissä.
”Kannusteiden toimivuudesta voidaan keskustella samoin kuin siitä, mikä kunnan maksaman maksuperusteen pitäisi olla”, Jonsson sanoo.
Tätä Suomessa ei ole vielä ratkaistu.
Alueiden on pelätty tekevän toimenpiteitä enemmän määrän kuin laadun vuoksi, ja niille kehitelläänkin rahallista tehokkuusporkkanaa.
Toisaalta alue on riippuvainen valtion rahasta, jos se haluaisi vaikka panostaa parempaan laatuun.
Vaikka Tanskan malli vaikuttaakin ihmisläheiseltä ja tehokkaalta, kovin pienimuotoista se ei ole – ainakaan kauan. Maan sairaalaverkkoa karsitaan parhaillaan noin puoleen. Vanhoista noin 35 sairaalasta suurin osa suljetaan ja tilalle tehdään puolentusinaa upouutta supersairaalaksi nimettyä yksikköä.
Eija Mansikkamäki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
