90-vuotias Sivuovesta vallan huipulle
Vasta valittu tasavallan presidentti Mauno Koivisto oli yhdessä puolisonsa Tellervo Koiviston kanssa kunniavieraana MTK:n liittokokouksessa Tampereella kesällä 1982. Risto Pöntinen Kuva: Viestilehtien arkistoPresidentti Mauno Koivisto kasvoi kymmenvuotiaasta yksinhuoltajaisän hoivissa, opiskeli tohtoriksi asti ja nousi vaatimattomista oloista valtakunnan ykköspaikalle. Hän toteutti siinä suomalaista unelmaa ja fundeeraava olemus miellytti kansalaisia.
Koiviston kannatus oli niin vahva, että alettiin puhua Manu-ilmiöstä, kun Koivisto valittiin toiselle presidenttikaudelle. Vasta lama toi hänen julkisivuunsa säröjä.
Puoluetoveri Matti Ahteen (sd.) mukaan Koivisto tuli politiikan valta-asemiin tavallaan sivuoven kautta. Hän on myös osannut hyödyntää imagoaan.
”Hän ei ollut kansanedustaja eikä toiminut puolueen johtoelimissä. Se on ollut hänen voimansa ja tavaramerkkinsä.”
Kovan kanttinsa Koivisto näytti pääministerinä vuonna 1981, kun hallitus nitisi liitoksissaan ja presidentti Urho Kekkonen yritti kaataa sen. Koivisto katsoi, ettei hallitusta kaada presidentti, vaan eduskunta.
Henkilökohtaisessa elämässään hän on enemmän metsänhoitaja kuin mitään muuta, kertoo Koiviston pitkään tuntenut Pertti Paasio (sd.).
”Hän oli presidentti, kun hän kaatoi talomme pihalta valtavan vaahteran. Minä en ollut antanut siihen lupaa, mutta vaimoni oli sopinut salaa presidentin kanssa, että kun hän seuraavan kerran poikkeaa meille kahville, niin ottaa moottorisahan mukaan. Minulla ei ollut oikein valitustietä”, Paasio myhäilee.
Paasion mukaan Koivisto tuli jo ministerinä tunnetuksi nuukana miehenä, mutta sekin annettiin anteeksi.
Paasio muistelee Johannes Virolaisen kuuluisaa lausahdusta, että ”jos Virolainen sanoo, että asia on näin, niin heti sanotaan, että onpa tyhmä ministeri. Mutta jos Koivisto sanoo ihan saman asian, niin sanotaan, että onpa viisas mies, kun on niin varovainen”.
Koivisto ponkaisi politiikkaan Suomen Pankista eikä maltattanut pysyä erossa talousasioista presidenttinäkään. Moni yrittäjä kantaa hänelle yhä kaunaa siitä, että hän asettui tukemaan vakaan markan politiikkaa lamavuosina 1991–1992.
Presidentin riisuminen valtaoikeuksista on Ahteen mielestä Koiviston merkittävin saavutus.
Koivisto tiesi, että suoraan kansanvaaliin siirtyminen lisää presidentin perustuslaissa määrättyä valtaa. Siksi hän edellytti, että sitä supistetaan, arvelee Ahde.
Hän oli sitä mieltä, että ”kenelläkään yhdellä ihmisellä ei pidä olla niin paljon valtaa kuin minulla on nyt”.
Koivisto tuki Viron itsenäisyyspyrkimyksiä kulisseissa enemmän kuin on tiedetty. Koivisto oli tietoinen siitä, että Suomi auttoi Viroa Tuglas-seuran kautta, kertoo tuolloinen kulttuuriministeri Anna-Liisa Kasurinen (sd.).
Heikki Rausmaan tuore väitöskirja ”Kyllä kulttuurin nimissä voi harrastella aika paljon” täsmentää Koiviston ja koko Suomen mainetta suhtautumisessa Viron itsenäistymiseen.
Rausmaan mukaan Koiviston tyyli oli, että kaikki piti tehdä huomaamattomasti. ”Autettiin, mutta ei tehty siitä numeroa.”
Koivistolle oli tärkeää säilyttää hyvät suhteet Moskovaan. Siksi hän ei halunnut nostaa julkisuuteen virolaisten avustamisoperaatioita.
Siinä onnistuttiin niin hyvin, että jäi sellainen kuva, että Suomi olisi suhtautunut viileästi Viron itsenäistymiseen. Tosiasiassa Viro sai Suomelta apua oman valtionsa rakentamiseen enemmän kuin mistään muualta.
MT-STT
Juhlii lähipiirissä
ilman virallista ohjelmaa.
Mahdolliset muistamiset:
Kansan sivistysrahasto, tili:
Nordea FI85 1521 3000 0060 09,
viite: Mauno Koivisto 90 vuotta
tai Suomen Kulttuurirahasto,
tili: Nordea FI73 1572 3000 0114 86, viite: Mauno Koivisto 90 vuotta tai Svenska Kulturfonden, tili:
Aktia FI46 4055 4020 0000 20,
viite: Mauno Koivisto 90 år.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
