”Aina jos on tarjolla ministerin ampumaa lihaa, syön sitä varmasti”, vuorineuvos Reijo Karhinen tuumaa valitessaan pääruokaa Kyyhkylän kartanossa Mikkelissä.
Olemme asettumassa yhteisen aterian ääreen, sillä Karhinen sekä maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) ovat luvanneet kertoa, mihin suomalainen elintarvikejärjestelmä on menossa.
Mutta ensin Lepän pitää hieman tarkentaa kartanon yrittäjän tarinaa. Leila Repo kertoi, että liha on Kytäjän kartanon riistamailta ja mietti, josko kuusipeura on jahdista, johon Leppä osallistui.
”Olen ollut jahdissa siellä kyllä, mutta jos oikein tarkkoja ollaan, niin en saanut kuusipeuraa, vaan valkohäntäpeuran. Silti alkujuonto kuulosti siltä, että minulla ei ole vaihtoehtoja”, Leppä sanoo.
Niinpä molemmat valitsevat kuusipeuraa pääruuaksi.
Karhinen ei tainnut aivan tietää, mihin ryhtyi suostuessaan Lepän ja silloisen pääministerin Juha Sipilän (kesk.) pyynnöstä ruoka-alan selvitysmiehen tehtävään juhannuksen alla vuonna 2018. Osuuspankin entisestä pääjohtajasta on tullut suosittu ruoka-alan puhuja ja alan hengennostaja. Menossa on kolmas vuosi, ja vauhti tuntuu vain kiihtyvän.
Vuonna 2018 Leppä ja Sipilä olivat huomanneet, että maailma muuttuu vauhdilla ruokaketjun ympärillä. Jotain oli tehtävä. Päätettiin värvätä selvityshenkilö, jolla olisi mahdollisimman vapaat kädet.
”Kävimme läpi ison määrän ihmisiä, ja sitten yks kas päksähti: Reijo Karhinen. Saman tien kaikki olivat, että jes, tässä se on”, Leppä kertoo.
Tehtävänä oli selvittää suomalaisen ruuan tulevaisuus ja etsiä maanviljelijöille 500 miljoonaa euroa lisätuloa.
Karhinen päätyi raporttiin, jossa oli kymmenen ehdotusta. Niistä yhdeksän päätyi nyt voimassa olevaan hallitusohjelmaan.
Karhinen ei kuitenkaan ollut aivan tyytyväinen. Media kirjoitti yksipuolisesti siitä, että Karhinen ehdotti tukia pois tiloilta, joiden myyntitulo jää alle 20 000 euron. ”Moni hyvä asia jäi vähän vähemmälle ja yksi luku sai kaiken huomion. Joku palasi siihen Twitterissä vielä eilen.”
Ruokaketjun osapuolet riitelivät julkisuuden kautta.
Karhinen jatkoi ruuan parissa ja vetää nyt seuraavaa vaihetta, raportissa esiteltyä kaikki alan toimijat yhteenkokoavaa keskusteluryhmää Yhteistä ruokapöytää. Ja siksi olemme tässä nyt syömässä. Hän myöntää, että viestinnässä on epäonnistuttu.
”Ei riitä, että 15 ihmistä keskustelee keskenään. Hengen pitää levitä koko järjestelmään alkutuottajat mukaan lukien, ja se on iso haaste. Ei tarvitse olla samaa mieltä mutta kannattaa kuunnella, miten toiset näkevät asiat.”
Raportin julkaisun jälkeen hän ei halunnut kommentoida suosituksiaan. MT:kin pyysi haastattelua. Mutta nyt Karhinen toivoo, että ruokapöydän viesti leviäisi mahdollisimman laajalle.
Lepän mukaan Karhinen valikoitui puheenjohtajaksi, koska ”Karhinen on alan kovin tykki”.
”Päätettiin, että valitaan sinne niin järeä kalusto osallistujia kuin ikinä tästä maasta löytyy. Reijo on siinä pääjäreys”, Leppä täsmentää.
Mukana ovat myös S- ja K-ryhmien pääjohtajat.
Keskusteluryhmän nimeksi on valittu symbolisesti Ruokapöytä. Ajatuksena on, että aterian ääressä rentoudutaan ja keskustellaan. Lisäksi hyvä ruoka karsii särmiä.
Niin käy nytkin, kun istumme alkuruuan ääressä. Leppä intoutuu kertomaan nuoruudestaan. Hän esiintyi monta kertaa Kyyhkylässä, joka oli silloin sotainvalidien kuntoutussairaala.
”Iltamien aikaan kaikki hoitajat olivat töissä tanssikavereina, sillä hoidettavana ei ollut paljoa naisia. Nuorisoseuran puitteissa olimme täällä esittämässä kaikenlaista hupia ja hauskaa, teatteria ja sketsiviihdettä.”
Riista on Lepälle tärkeää, onhan hän itsekin metsästäjä. ”Syön kyllä kaikkea monipuolisesti. Kotimainen on aina lähtökohta. Tuontiruoka-allergia on aikamoinen.”
Karhinen puolestaan kertoo menneestä vuodestaan. Se on ollut laatuaikaa, sillä hän on asunut maalla Sulkavalla. ”Tulee vuosi kun on 99 prosenttisesti asuttu maalla. Lähiruoka hallitsee ruokavaliota. Kaupunkiin ei ole ollut ikävä.”
Karhinen on paikallisen Lohilahden Nesteen vakioasiakas, sillä hän rakentaa paljon.
”Valikoiman ääripäät taitavat olla keitetyt kohtuuhintaiset ravut ja kaivinkone. Sitten on kaikkea siltä väliltä.”
Ruokakulttuurin muutos on hidas, mutta vääjäämätön, Leppä arvioi. Hän kiittää huippukokkeja kulttuurin vahvistamisesta. ”He ovat olleet tosi uskottavia julkisuudessa, ja se heijastuu ruokapöytään. Lähiruoka on nykyisin ehdoton edellytys laadukkaille ruokapaikoille”, Leppä sanoo
Samaa mieltä on Kyyhkylän yrittäjä Repo. ”Aika kaukaa haettu ajatus, että kotimainen ei olisi lähtökohta. Me aiomme erikoistua suomalaisiin riistaruokiin ja järvikalaan. Lähiruokaa ei ole vaikea saada, Etelä-Savo on runsas vilja-aitta.”
Repo on paikan tuore yrittäjä. Entinen sotainvalidien kuntoutuskeskus toimii nyt hyvinvointi- ja kuntoutusmatkailun kentällä.
Uusi asiakaskunta vaikuttaa myös ruokakulttuuriin.
”Vahva kohderyhmä ovat matkailijat Lähi-idästä. Heidän uskontonsa ja kulttuurinsa otetaan huomioon jättämällä sianliha valikoimasta pois kokonaan. Teemme samalla myös oman työmme helpommaksi, kun emme vahingossakaan tarjoa heille sikaa.”
Mutta nyt takaisin kovaan asiaan. Karhinen on leppoisan eläkeläisen lisäksi pitkän linjan ja korkean tason yritysjohtaja. Hän myös katsoo ruokajärjestelmää ulkopuolisen silmin.
Kauppa on Karhisen mielestä lukenut peliä parhaiten. ”He ovat toimineet sen mukaan. Vastaavaa keskittymistä ei ole tuottajakentässä, joten kyllä se vaan neuvotteluvoimassa näkyy.”
S-ryhmän uusi pääjohtaja Hannu Krook sanoi MT:n haastattelussa (29.1.), että maataloutta on tehostettava ja tilojen kokoa kasvatettava.
Lepän mielestä Krook on sivussa oleellisesta. ”Hän alleviivasi hintaa ja vastuullisuuskysymys oli sivuraiteella. Me haluamme päinvastoin nostaa sen keulaan. Vastuullisuudella me pärjäämme, hinnalla ei pärjätä. Vastuullisuutta halutaan kohentaa eikä ohentaa.”
Leppä muistuttaa, että maatalous on jo tehostunut valtavasti. Riskien hallinnan kannalta hajautettu järjestelmä toimii. ”Missä muussa maassa antibioottilöydös on uutinen? En keksi missä muualla olisi.”
Joka tapauksessa Krook on tulossa Yhteiseen ruokapöytään mukaan. Karhinen tapasi Krookin haastattelua seuraavalla viikolla.
”On älyttömän tärkeää, että kaupan ylin johto on paikalla, koska he ovat viime kädessä paljon vartioina.”
Karhisesta on siis tullut Suomen ruokajärjestelmän virallinen sovittelija, jota moni kuuntelee. Miksi hän on tässä mukana?
”Rakkaudesta lajiin. Se näkyy hänen työssään”, Leppä vastaa hänen puolestaan.
Ja Karhinen selvästi mielellään puhuu ruuasta. ”Kysyntää on ollut. Helmikuun 2019 jälkeen on tullut uskomaton määrä erilaisia pyyntöjä. Kaikki puolueet pyysivät eduskuntaryhmään tai puoluejohtoon puhumaan.”
Karhisen mielestä ruuan arvostus tuntuu heikolta. Aivan kuin kotimainen ruoka olisi huonoa, vaikka tilanne on päinvastoin. Esimerkiksi tuotteen jäljittämistä ei tarvitse pelätä kuten joissain muissa maissa. Ketjusta ei löydy ikäviä yllätyksiä.
”Reijon mielilauseita on, että tuote on kunnossa mutta talous ei”, Leppä tiivistää.
Karhinen kertoo, että ruokapöydän jäsenet ovat tavanneet viime vuonna kuusi kertaa. ”Kaikki olivat paikalla, ja porukka on innostunutta. Ei ole vaikeaa sanoa, että se on yllättänyt sitoutuneisuudellaan ja aktiivisuudellaan.”
Helmikuussa 2019 ryöpsähtänyttä eripuraa ei ole pöydässä ollut. Itse asiassa koko pöytä perustettiin sovintoa luomaan. ”Pyrimme hyppäämään kymmenen vuoden päähän. Oli helppo aloittaa keskustelu riittävän kaukaa, jotta tämän päivän näkemyserot eivät ole pöydällä.”
Karhinen ei vielä tiedä muuttuuko puhe rahaksi. Virallista valtaa hänellä ei ole. ”Muutos vaatii, että itse kukin alkaa tehdä niitä asioita, joista on puhuttu.”
Sanoilla on merkitystä. Ainakin ruokapöydän ääressä ilmapiiri on nyt myönteisempi. ”Näin miten 2018 kädet olivat nyrkissä taskussa. Siihen kun ruokapöytää vertaa, se on kaikkea muuta. Ei ole ollut yhtään poikkipuolista sanaa, jossa olisi toinen toista haukuttu.”
Lue myös:
