Ruotsin MTK haluaa uudeltahallitukselta maatalousohjelman
Ruotsi, Suomi ja Norja voisivat yhteistyössä pyrkiä Kiinan markkinoille, puheenjohtaja Helena Jonsson esittää. eija mansikkamäki Kuva: Viestilehtien arkistoTUKHOLMA (MT)
Ruotsissa pidettiin sunnuntaina valtiopäivä-, maakunta- ja kuntavaalit, mutta tulokset eivät ehtineet selvitä, ennen kuin Maaseudun Tulevaisuus meni painoon.
Naapurimaan tuottajajärjestössä LRF:ssä ovat kuitenkin odotukset korkealla riippumatta siitä, mikä on vaalitulos ja tuleva hallituspohja.
”Haluamme maahan kansallisen maatalousstrategian, joka ottaa huomioon kilpailutekijät ja huoltovarmuuden, edistää tutkimusta, tähtää suurempaan vientiin ja lisää tuotantoa”, puheenjohtaja Helena Jonsson sanoi MT:n haastattelussa torstaina Tukholmassa.
Nyt maatalous on aivan liian alisteista kaikelle muulle.
”Jos pitää valita, mihin rakennetaan, rakennetaan pellolle, koska ruuantuotantoa ei arvosteta. Myös ympäristöasiat menevät maatalouden edelle.”
Ruotsissa on toiminut hallituksen huomassa Matlandet-ohjelma, mutta ei nähtävästi riittävän tehokkaasti.
Jonssonin mukaan kaikki puolueet ovat yhtä mieltä maatalousstrategian tarpeellisuudesta. Hän aavistelee kuitenkin, että hallituspohjalla voi olla väliä käytännön toimissa.
Esimerkiksi vasemmistolaisen punavihreän liittymän puolueilla on omat maaseutuohjelmansa.
”Mutta pelkään, että sosialidemokraatit palauttavat lannoitteiden verollisuuden ja vihreät nostavat dieselin ja muiden polttoaineiden veroja, mikä vaikeuttaisi elämää maaseudulla.”
Porvarihallitus on sen sijaan tehnyt hyvää työtä esimerkiksi laajakaistan hyväksi, Jonsson kertoo. Porvarileirin sisällä keskusta puhuu lämpimästi kotimaisen tuotannon puolesta, ”vaikka sen onkin katsottu kääntäneen selkänsä maaseudulle ja alkaneen kalastella kaupunkien keskiluokan ääniä”.
”Näkisimme mielellämme, että tuleva hallitus ottaisi maaseudun erityisesti huomioon palvelu-, verotus- ja muissa päätöksissään.”
Elämisen mahdollisuuksien pitäisi olla samat kuin kaupungissakin, Jonsson sanoo.
Kaupunkien liepeillä ruotsalainen maaseutu näyttää idylliseltä, mutta kauempana on kurjempaa: talojen hinnat ovat niin alhaiset, ettei remontointiin saa pankkilainaa.
Myös etäisyydet palveluihin ovat pitkiä. Ruotsissa ei ole määritelty esimerkiksi koulumatkan enimmäispituutta tunteina tai kilometreinä, ei myöskään muiden palvelujen saatavuutta.
Jonsson on itse kotoisin idyllisen Smålannin maaseudulta, samalta, jolta Vaahteramäen Eemelikin.
Meneillään on neljäs vuosi puheenjohtajana. Uusi, vuoden pituinen kausi alkoi toukokuussa.
Jonssonin mukaan ruotsalaisen talonpojan suurimpia ongelmia ovat tällä hetkellä maidon alhainen hinta ja se, että lihatalo Scan lakkasi ostamasta sikoja. Moni tila lopetti.
Vain viljan hinta on tyydyttänyt.
Ajatukset lihan osalta ovat kääntyneet Kiinaan. Hallitus on jo perustanut sinne vientiasiamiehen toimen. Tarkoituksena on viedä tuoretta lihaa. Nyt vientiin menee vain saparoita ja korvia.
”Ei ruotsalaisen viljelijän tehtävä ole tuottaa halpaa ruokaa Ruotsin markkinoille. Voimme viedä sitä.”
Tanskalla Kiinan-vienti jo toimii, eikä se huoli ruotsalaisia kumppanikseen. Muut Pohjoismaat voisivat tehdä Jonssonin mielestä yhteistyötä. Suomikin yrittää avata vientiä Kiinaan.
Ruotsi tuo puolet syömästään ruuasta. Naudanlihassa omavaraisuus on 50 ja sianlihassa 40 prosenttia.
Venäjän pakotteet eivät ole varsinaisesti sotkeneet Ruotsin elintarvikevientiä sinne, koska sitä ei ole. Tappio viljelijälle tulee sitä kautta, että markkinoille virtaa halpoja vihanneksia ja juustoa muualta EU:sta.
Jonsson ei odota EU:lta tukirahoja, enintään tukiostoja.
Suhde EU:hun ja maatalouteen on Ruotsilla aina ollut liberaali ja markkinahenkinen.
”Teillä Suomessa voi luottaa enemmän siihen, että valtiovalta on huolissaan viljelijöistä ja auttaa.”
”Mutta ajattelen, että EU:ta pitäisi lähtökohtaisesti sopeuttaa Ruotsin maatalouteen eikä päinvastoin.”
LRF:ssä on 120 000 jäsentä, joista pelkkiä maataloutta harjoittavia tiloja noin 20 000. Yli 100 ja alle 20 hehtaarin tilojen määrät ovat kasvussa.
”Suuruudesta on hyötyä tiettyyn pisteeseen saakka, mutta tehokas voi olla pienempikin tila.”
Maitotiloilla on keskimäärin 80 lehmää. Yhteiskunnan järjestämää lomitusta ei ole.
Jonssonin mukaan hintojen ohella ruotsalaisviljelijöitä rassaa byrokratia: ylenmääräinen kontrollointi ja dokumentointi. Osin se johtuu EU:sta, osin omista säädöksistä.
Myös ympäristösäädökset kiusaavat: viljelysten ja vesistöjen väliset suojakaistat sekä rantarakentamisen rajoitukset. Jälkimmäinen koskee muitakin kuin maanviljelijöitä.
Sen sijaan eläinsuoja tai konehalli ei tarvitse rakennuslupaa, Jonsson kertoo. Rakennepiirustusten hyväksyntä riittää ja ympäristölupa tarvitaan vasta isommille, yli sadan lypsävän navetoille.
Naapurilta kannattaa kuitenkin kysyä lupa ilman pykäläpakkoakin.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
