Liian märkää ja liian kuivaa – ilmastonmuutos kurittaa Hollannin tulppaaninviljelijöitä

Tulppaaniviljelijä Arjan Smitin mukaan ilmaston muuttumisen tuntee. LEHTIKUVA/AFP.  

Etäämpää katsottuna Smit Flowersin tulppaanipellot näyttävät kuin ne olisivat suoraan hollantilaisesta matkailumainoksesta: pitkiä värikkäitä kukkarivejä vieri vieressä. Tulppaanifarmari Arjan Smit osoittaa kuitenkin pellosta mutaisia aukkoja, joiden kohdalla tulppaanien sipulit ovat tuhoutuneet seisovassa vedessä.

”Ilmasto on muuttunut, me tunnemme sen. Märkiä kausia on enemmän. Viime talven vain satoi, satoi ja satoi – ja tässä on tulos”, 1940-luvulla tulppaaninviljelyn aloittaneen isoisänsä jälkiä seuraava Smit kertoo.

Hän kertoo menettäneensä sateiden takia noin 8–9 prosenttia kukkasipuleista, joita oli alun alkaenkin istutettu entistä vähemmän. Kukkasato on siten jäämässä selvästi aiempaa pienemmäksi.

Ilmaston lämpenemisen myötä ilmakehässä on enemmän vesihöyryä, mikä merkitsee aiempaa sateisempia talvia. Mutta kun talvesta on selvitty, iskee Hollannissa vuorostaan kevään ja kesän poikkeuksellinen kuivuus. Smitin mukaan 30 vuotta sitten peltoja jouduttiin kastelemaan kahdesta neljään kertaan keväässä.

”Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana olemme joskus joutuneet kasteluhommiin joka viikko. Eli yhteensä kymmenen kertaa, ja se on paljon kalliimpaa”, Smit sanoo.

Liika kosteus itse asiassa kärjistää myös kuivuuden synnyttämiä ongelmia. Märän talven aikana tulppaanisipulien juuret eivät kasva tarpeeksi syvälle etsiäkseen vettä, mikä sitten kostautuu kuivan kesän aikana.

”Pelkään, että lämpimänä aikana kukkien juuret eivät ole tarpeeksi pitkiä saadakseen kaiken tarvitsemansa veden, jolloin ne kuolevat ja meille tulee surkea sato”, Smit ennustaa.

55-vuotias viljelijä tuottaa yhteensä 11 miljoonaa erilajista tulppaania niin pelloilla kuin kasvihuoneissa vuoden ympäri. Toimiston seinällä on kuva, jossa Smit ojentaa kukkakimpun Hollannin kuningatar Maximalle.

”Ainoa, mitä voimme tehdä sopeutuaksemme, on pysyä valppaina 24/7 ja seurata, mitä tuotteille tapahtuu pellolla ja mitä ne tarvitsevat”, Smit kuvailee uutta normaalia.

Sään tuomat vaikeudet tulivat konkreettisesti ilmi AFP:n toimittajan vieraillessa Smitin viljelmillä huhtikuun lopussa: yhteen päivään mahtui niin aurinkopaistetta, kaatosadetta, kovaa tuulta kuin jopa rakeita.

Aivan kuin ilmastonmuutoksessa ei olisi tarpeeksi, Smitiä ja muita Hollannin tulppaanifarmareita kiusaavat myös lyhyemmän aikavälin ongelmat. Tärkeässä vientimaassa Britanniassa nimittäin astuivat huhtikuun lopussa voimaan pakolliset rajatarkastukset monille kasveille ja kukille.

Britannian EU-eron eli brexitin peruja olevien tarkastusten kestosta tai sujumisesta ei ollut aluksi varmuutta, joten monet hollantilaistuottajat päättivät varmuuden vuoksi olla lähettämättä tuotteitaan saarivaltioon ainakin aluksi. Näin siksi, etteivät kukat kärsisi mahdollisesta liiasta odottelusta.

Smitin tilan tuotannosta 80 prosenttia menee vientiin. Hänen mukaansa ylimääräiset viivästykset rajoilla olisivat "katastrofi" kukille.

Kaikista vaikeuksista huolimatta Arjan Smit iloitsee siitä, että tulppaanitila on siirtymässä jo neljännelle sukupuolelle, kun poika Tim astuu ohjaksiin. Lisäksi hän uskoo vakaasti kukkien hyvää tuottavaan vaikutukseen.

Smit esittelee ylpeänä kuvia kukistaan Ukrainan Butshassa, joka tuli surullisen kuuluisaksi venäläisten kaupungissa tekemistä joukkomurhista.

”Ihmiset tulivat luokseni kyyneliä silmissä ja ääni murtuen kertomaan: 'Kiitos kukista, tämä auttaa mielenterveyttämme'”, hän muistelee.

”Me tarvitsemme kukkia, sanoivatpa ihmiset mitä tahansa!”