HELLAN KULMILLA Lehmä vai uusi jääkaappi?
Meillä on ajoittain ahdasta. Ei vain siksi, että kahdeksan ihmistä, kamppeet ja meteli vaativat tietyn tilan.
Myös ruuan säilytys on ajoittain koetuksella. Jo kolmihenkinen perheemme mietti, pitkällekö pärjätään yhdistelmällä, jossa yläosana on jääkaappi ja alaosana pakastin. Kun poika kasvaa, se kai syö paljon ja litkii maitoakin litrakaupalla?
Perhe muuttui ja kasvoi, mutta uskokaa tai älkää: samalla kapineella mennään vielä. Lisänä on vain pikkuinen arkkupakastin. Ei kylmäkellaria tai hienoja kylmiöyhdistelmiä, ei edes viileäkaappia.
Arki vaatii välillä suunnittelua ja mielikuvitusta. 7,5 litran soppakattilan ahtaminen jääkaappiin koettelee välillä minunkin huumoriani.
Mummot ovat oppineet tuomaan mehujaan ja hillojaan vain pullo ja purnukka kerrallaan.
Jääkaappi on sitä paitsi yleensä ihan täynnä jo maitopurkeista. Maitoa tuodaan vähintään kuusi litraa ja monta kertaa viikossa. Pieni jääkaappi riittää, koska kaupat ovat lähellä.
Välillä mietimme, olisiko nyt aika vaihtaa isompaan vai hankitaanko lopultakin se oma lehmä, josta aina vitsailemme.
Toisaalta, jos tässä perhevaiheessa, jossa pojat ovat isoja roikaleita ja tytötkin syövät (vielä) hyvällä halulla, sinnitellään, eikös sitten selvitä loppuelämä vaikka minibaarilla?
Juhlia ja muita kriittisiä tilanteita tulee onneksi harvoin. Salaatit, täytekakut, juomat sun muut on saatava kylmään. Mutta minne?
Olen varastoinut viileästä pitäviä pöperöitä kylmälaukuissa ja muovilaatikoissa etu- ja takapihan kuisteilla, ulkovarastossa, auton takakontissa ja asuntovaunussa. Vaunua ei enää ole, mutta sen tilalle kelpuutin kuomullisen peräkärryn.
Tällainen luovuus edellyttää tietenkin sopivan kylmää säätä. Onneksi joulu on talvella.
Mutta koska jääkaapin ovella harjoitettava jokapäiväinen rasia-, purkki- ja pakettidomino kehittää kasvavien lasten koordinaatiokykyä ja loogista ajattelua, ei koje taida vaihtua ihan vielä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
