Halpa kartta tuli kalliiksi
Kansanedustaja Anne Kalmari toi taas kerran – ja aiheesta – esille ongelmat Suomen virallisista peltopinta-aloista (MT 11.1.). Heikki Peltola kertoi, miten kalliiksi hallinto tulee ja miten turvaton viljelijän asema on EU-tukihallinnon puristuksessa (MT 18.1.).
Painiskelin EU-tukialojen kanssa yli 15 vuotta Pirkanmaalla. Töitä on peltokarttahallinnon hölmöilyjen ansiosta riittänyt ja niitä riittää valitettavasti vielä jatkossakin.
Suomen EU-peltokartta tilattiin vuonna 1997 kilpailutuksen perusteella ylivoimaisesti halvimmalta toimittajalta.
Irlantilaisten testaamaton ja osin Suomen vaikeisiin oloihin sopimaton kartoitustekniikka yhdistettynä surkeaan ilmakuva-aineistoon on aiheuttanut paljon murheita ja menetyksiä myös viljelijöille.
Halvasta tarjouksesta tuli lopulta veronmaksajille kallis paukku. EU ei ole osallistunut kartoituskustannuksiin muuta kuin tuolla halvalla ensimmäisellä kierroksella.
Suomessa on totuttu siihen, että hallinnon antamiin tietoihin voi luottaa. Esimerkiksi maanmittauslaitos on nykyään vahingonkorvaus-vastuussa kiinteistörekisterin virheellisistä pinta-aloista.
Vastaavasti viljelijällä pitäisi olla oikeus luottaa hallinnon ilmoittamiin EU-tukialoihin. Tämä toive ei ole toteutunut, koska virheitä on ollut luvattoman paljon ja toistuvasti samojen peltolohkojenkin kohdalla.
Eräillä tiloilla digitointivirheiden seurauksena viljelijän tukihakemuksessaan ilmoittama peltoala on saattanut osoittautua esimerkiksi viisi prosenttia liian suureksi.
Tällaisen virheen seurauksena tukiala korjataan oikeaa alaa vastaavaksi, mikä on vielä oikein ja kohtuullista.
Mutta sen lisäksi tehdään kyseisen vuoden maksatuksessa vielä 2 x 5 eli 10 prosentin vähennys tukiin. Tällainen rangaistus on suomalaisen hallinto- ja oikeuskäytännön vastainen ja täysin kohtuuton.
Karttavirheitä on nyt laajasti korjattu uusimmalla vuoden 2011 ilmakuvalla viime vuoden aikana Pirkanmaallakin. Korjaukset ovat tuottaneet viljelijöille ikäviä yllätyksiä, ja niitä on valitettavasti tulossa vielä lisää lähiaikoina.
Peltokarttamme taso on kuitenkin nyt parantunut merkittävästi aikaisemmasta, mutta kartoitusmenetelmä on edelleen osittain väärä tiettyjen ääriolosuhteiden kohdalla. Pitäisi osata käyttää paremmin hyväksi jo valmista, luotettavaa paikkatietoa pellon reunoista.
Halvalla saa harvoin hyvää
– ei siis kartoitusasioissakaan.
Erkki Lahma
maanmittausinsinööri, DI
Tampere
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
