Riittääkö Suomessa nuoria puolustamaan maata? Puolustusvoimain komentajan mukaan koko ikäluokkaa ei tarvita asepalvelukseen
Puolustusvoimat haluaa hyödyntää reserviläisten paikallistuntemusta. Naiset ehkä mukaan kutsuntoihin.
Puolustusvoimain komentaja Timo Kivinen kertoo, että nuorten ikäluokat ovat 2030-luvulle saakka riittävän suuria armeijan tarpeisiin. Kuva: Carolina HusuSuomi vanhenee, mutta se ei tuota toistaiseksi puolustusvoimille ongelmia.
Armeijaan riittää varusmiehiä sillä nuorten ikäluokat ovat tällä hetkellä riittävän suuria ja käänne tapahtuu vasta 2030-luvun puolivälissä.
”Edessä on useita vuosia, joina kutsuntaikään tuleva miespuolinen ikäluokka kasvaa. Se alkaa laskea noin seitsemän vuoden kuluttua ja he ovat palvelusiässä 2030-luvun puolivälissä”, puolustusvoimain komentaja kenraali Timo Kivinen sanoo MT:n haastattelussa.
Niin, miehiä armeijan käyvät nuoret suurimmilta osin toistaiseksi ovat. Kivinen pitää tärkeänä, että naiset voivat osallistua asepalvelukseen vapaaehtoisina.
Tällä hetkellä noin tuhat naista käy armeijan vuosittain. Tavoitteena on nostaa määrä kahteen tuhanteen vuosikymmenen puoliväliin mennessä.
Palvelukseen haki viime vuonna noin 1 700 naista.
Aika ajoin mietitään, pitäisikö asepalveluksen olla sukupuolineutraalia. Siinä aiheessa Kivisen ajattelua ohjaa puolustusvoimien tarve, sillä koko ikäluokkaa ei tarvita.
Käytännössä siis pitäisi päättää ketkä otetaan ja millä kriteereillä.
”Onko järkevää kouluttaa periaatteen vuoksi kaikkia, jos meillä ei ole heille kriisiajan käyttöä. Sukupuolineutraali asevelvollisuus on niin laaja kysymys, että se pitää keskustella yhteiskunnassa. Me kyllä sopeudutaan, jos niin päätetään.”
Eduskunta päätti viime vuonna, että se ei kannata sukupuolineutraalia palvelusta.
Sen sijaan Kivinen kannattaa naisten mukaan ottamista kutsuntoihin. Palvelumääräyksen sijaan heille kerrottaisiin asepalveluksesta ja puolustuksesta.
”Yhteinen kutsuntapäivä vuonna 2025 on ainakin pilottivaiheena tavoite. Se tukisi tavoitetta lisätä naisten määrää palveluksessa”, Kivinen sanoo.
MT haastatteli Kivistä viimeksi kaksi vuotta sitten.
Silloin yhteistyön pääsuunta oli pohjoismainen. Kivinen näki Suomella ja Ruotsilla olevan yhteisiä turvallisuusintressejä. Myös poliittista tahtoa lisätä yhteistyötä oli.
Yhteistyön tarve siis nähtiin jo ennen Natoon liittymistä.
”Tilanne on kahdessa vuodessa muuttunut. Ennen Nato-hakemusta pohjoismaista yhteistyötä tiivistettiin monenvälisesti, mutta myös kahden välisesti ruotsin kanssa.”
Maiden Nato-jäsenyys muuttaa asetelmaa. Maat ovat liittolaisia ja niillä on velvollisuus puolustaa toisiaan.
”Yhteistyö tulevien liittolaisten naapurimaiden kanssa tulee tiivistymään ja syventymään.”
Tulevaisuudessa mukaan voivat tulla Baltian maat.
”Natolla on Viron puolustamiseen oma järjestely, ja aikanaan kun meistä tulee jäseniä, liittokunta katsoo tarvitseeko sitä sotilaallisesti muuttaa”, Kivinen sanoo Suomen roolista Viron puolustamisesta.
Paljon on vielä auki ja asioista päätetään kun Suomi lopulta on jäsen.
”Mikä on Suomen velvoite puolustaa liittokuntaa Suomen rajojen ulkopuolella selviää kun prosessi etenee. Sotilaallisen liittoutumisen jäsenyyden valmisteluun kuuluvat keskustelut siitä, mikä on liittokunnan näkökulmasta sotilaallisesti järkevää.”
Lisäksi Suomi on aloittanut neuvottelut puolustusyhteistyösopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa. Neuvotteluiden odotetaan kestävän vuoden tai kaksi. Sopimus on Nato-jäsenyyden ulkopuolinen ja kahdenvälinen Suomen ja USA:n kanssa.
”Sopimus on käytännönläheinen ja käsittelee teknisiäkin asioita, jotka liittyvät joukkojen maahantuloon. Suomessa on parhaillaankin USA:n joukkoja ja sopimus mahdollistaa niiden joustavamman liikuttelun”, Kivinen kertoo.
Norja on juuri saanut vastaavanlaisen sopimuksen tehtyä ja Tanskalla on neuvottelut käynnissä. Myös Baltian mailla on vastaavat sopimukset.
Neuvotteluja käydään ulkoministeriön ja puolustusministeriön johdolla.
”Me tuomme sotilaallisen näkökohdan neuvotteluun”, Kivinen kertoo.
Suomen Nato-jäsenyyttä Kivinen pitää loogisen pitkän aikavälin päätöksenä. Suomi oli jo mukana kaikessa yhteistyössä lännessä sotilaallista liittoutumista lukuun ottamatta.
”Me tuimme keväällä sotilaallisilla kannoilla poliittisia päätöksentekijöitä, kun he tekivät omia johtopäätöksiään Natosta”, Kivinen muotoilee puolustusvoimien roolin Nato-keskustelussa.
Levottomat ajat ovat kiinnittäneet suomalaisten huomiota puolustusvoimien työskentelyyn.
”Me olemme kriisiä varten olemassa ja tietyllä tavalla poikkeukselliset ajat ovat valmentaneet organisaatiota vielä vaativampiin kriiseihin. Meidän toiminta vaikuttaa suomalaisten mentaliteettiin, sillä he näkevät viranomaisten olevan valmiina ja varautuvan poikkeuksellisiin tilanteisiin”, Kivinen kertoo puolustusvoimien tunnelmista.
Muutoksia on edessä, sillä paikallisjoukkojen roolia kasvatetaan. Kivisen mukaan alueellisten joukkojen suorituskykyä jaetaan osaksi paikallis- ja osaksi operatiivisille joukoille.
”Paikallisjoukkojen rooli sotilaallisissa tehtävissä tulee olemaan suurempi. Mutta myös muiden viranomaisten tukemisen tehtävät säilyvät.”
Paino on paikallistuntemuksen hyödyntämisessä. Muuttoliikkeen vuoksi osa Suomesta jää vähemmälle asutukselle. Kivinen arvioi, että ei niin vähälle, ettei ainakin maakuntien keskuksista löytyisi paikallistuntemusta.
Toki mitä kattavammin väkeä asuu eri puolilla suomea, niin se tukee paikallispuolustuksen perusajatusta.
”Puolustus ei kuitenkaan perustu siihen, missä väestö asuu. Maakuntakeskukset ovat sen kokoisia, että väkeä löytyy meidänkin tarpeisiin.”
Joukkoja voidaan myös siirtää tarpeen mukaan.
”Näinhän se on aina ollut.”
Korjattu 23.11. kello 9.00 paikallisten joukkojen termiksi paikallisjoukot. Lisäksi korjattu Nato-sopimus Nato-hakemukseksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
